Yksinkertaista

1. Yksinkertaisesti hyppäsin ojaan

Katseeni oli taas kerran vangittu vaikka kuinka yritin en saanut katsettani kännettyä pois. Käteni tärisivät ja hengitys pysähtyi kun seurasin tapahtumien kulkua jännityksen räjähtäessä sisällä saaden sen leviämään pitkin kehoani. Jokainen solu huutaa minua tekemään jotain mutta minulla ei ole valtaa tähän asiaan. Pelko alkaa jo muuttumaan ärtymykseksi, mikä tässä oikein kestää?

Helpotuksen tunne valtaa vihdoin kehoni ja päästän hengitykseni ulos jota olen jännittänyt jo niin kauan. Lukuisat vaihto-ehdot siitä mitä kävisikin jos pahin tapahtuisi seilaavat pois mielestäni voiton tunteet ottaessa niiden paikan.

Edellinen asiakas ei ottanutkaan viimeistä suklaakakun palaa.

Onnellisena siirryn kassalle ja yritän hymyillä vanhalle kassan myyjälle Tarjalle. Hän ei kuitenkaan reagoi vaan sama menetettyjen mahdollisuuksien ja toivojen ilme pysyy hänen kasvoillansa kuin liimattuna. Hymyni muuttuu vain enää epätoivoiseksi yritykseksi hymyillä ja esitän toiveeni saada suklaakakun palasen.

Otan lautasen sen jälkeen kun olen maksanut ja siirryn paikallisen kahvilamme syrjäiseen nurkkaan siitä nauttimaan. Kesä on tylsää aikaa ja minulla ei ole mitään tekemistä joten olen päättänyt yrittää lähteä pois kotoakin. Voisin kysyä Tarjalta saisiko täältä työpaikkaa jotta saisin jotain sisältöä surulliselle elämälleni.

Nämä ajatukset tuovat mieleeni taas ystäväni. Itku jo kipristelee nenääni ikävästi ja tunnen silmäkulmieni kostuvan. Heillä on varmasti todella hauskaa eikä se todellakaan saa mieltäni paremmaksi. Asiaa vain pahentaa katsoessani puhelinta ja heidän snapchat- tarinoitansa. Tunnen taas synkkyyden laskeutuvan rinnalleni kuin kasan kiviä upottavan minut vain syvemälle lampeen nimeltä yksinäisyys.

Kun kesäloma oli tulossa Milla alkoi miettimään että lähtisimme koko kaveriporukalla mökille. Minä olin myös mukana sunnitelmissa mutta kun kaikki olikin valmista hänen mummonsa sanoi ettei ota neljää tyttöä enempää missään nimessä. En halunnut pilata muiden reissua ja kukaan muu ei ollut suostumassa jäädä kotiin päätin sitten että minä jään.

Siitä pääsemmekin takaisin tänne kämäiseen kahvilaan, yksin istumaan nurkkaan esittämään että puhelimessa olisikin jotain kiinnostavaa. Huokaisen ja katselen ympärilleni, tyhjää. Ainoat ihmiset minun lisäkseni täällä on Pena ja Mikko jotka ovat töissä läheisellä työmaalla sekä Tarja.

Kylämme on aika pieni mutta kyllä kadulla kävellessä joka päivä jonkun uuden tuttavuuden näkee ja Tampere on täältä noin puolen tunnin päässä. Maistan kakkua ja huomaan että se on varmaankin eiliseltä.

Huomaan silmäkulmastani Tuijan tuiman katseen yrittäessäni työntää kakkua pois joten vedän sen äkkiä takaisin ja työnnän sen kuivan palasen äkkiä naamariin. Päästyäni läpi tästä hirveästä kokemuksesta päätän lähteä jo kotiin. Kävellessäni vielä ovesta ulos heitän Tarjalle heipat joka vain nyrpeästi katsoo minuun vastaamatta.

"Haista vittu Tarja." Kuiskaan hengitykseni alla inisevällä äänellä ja lähden kävelemään kotia kohti viilenevässä kesäillassa. Kesäloma alkoi noin kaksi viikkoa sitten ja kohta olisi taas juhannus. Tytöt palaisivat mökiltä heinäkuun puolessa välissä mikä on hyvä juttu koska en olisi enää yksin.

Kaduilla ei ole hirveästi ketään muita ja autojakaan ei liiku hirveästi. Vedän syvään henkeä ja nautin kesäisestä tuulesta joka kutittelee jalkojani sekä kasvojani. Päätän mennä kotiin hieman kauempaa rannan kautta koska on niin nätti sää.

Käännyn keskustasta pian lehtimetsän ympäröimälle hiekkatielle ja alan hölkkämään. Minulla ei ollut skootteriani koska päätin lenkkeillä tänään mutta silti päädyin syömään suklaakakkua. Ei kai sillä ole mitään väliä nyt on hieman myöhäistä tulla kesäkuntoon.