Sinä aamuna linnut laulavat hiljaa
ja minun kaupunkini.
Niin hauras.
Kunpa voisin jakaa tämän hetken.
Näyttää mitä näen
kun katson alas
minun kaupunkiini.
Minun kaupungissani ei ole muita.
vain minä ja tuhannet värit,
jotka pursuavat ääriviivojen yli
luoden sekamelskan
joka hakkaa päätäni
kuin pyrkien ulos.
Minun kaupunkini on saastainen.
Liattu ja täynnä kavaluutta.
Mutta yhtä aikaa se on puhdas,
valkea ja viaton kuin morsian
Vastakohdat luovat harmonian
jonka olen hyväksynyt.
Minun kaupungissani pimeä
saapuu paikalle mörön tavoin
Eikä se katoa valon mukana
vaan se tuo mukanaan omat hirviönsä
joista jokainen uskoo nähneensä helvetin.
Kaupunkini on täynnä huutavia kuiskauksia
jotka haluavat tulla kuulluiksi
mutta minä kuulen vain hiljaa laulavat linnut
jotka vaikenevat kun astun ulos
muistuttaen, että lopulta
jäljelle jään vain minä.
Sillä minun kaupungissani ei ole tilaa muille.
Mutta toivon, että joskus voisin jakaa
tämän hetken ja kaupunkini
myös hiljaa laulavat linnut
sinun kanssasi
Ehkä vielä joskus, en tänään
sillä minun kaupungissani olen yksin
seuranani kuvat heistä,
joita joskus rakastin
