Alya ||Ei jatku

25. Riski

Alya:

Tai ehkä voikin...

Hetkinen. Ara! Mä kuulen sun ajatukset!! Mitä helvettiä! Onko se mahollista?!

No periaatteessa, mutta siinä on myös riskinsä...

Alas selittämään tyttöseni.

Alya, koita ymmärtää, että jotkut riskit ovat vain liian suuria. En haluaisi koskaan satuttaa sinua. Minun tehtäväni on pitää sinut elossa ja tyytyväisenä.

Olisin todella tyytyväinen, jos olisit tässä aina kanssani.

Mieti nyt mitä Cainkin ajattelisi!

Mutta..

Alya, emme voi tehdä tällaisia päätöksiä ilman häntä.

Mutta se on meidän elämämme! Me päätämme itsestämme!

Hän on sielunkumppanimme! Sinun toinen puolikkaasi! Mieti myös tehtäväämme linnassakin.

Ara oli oikeassa. Vaikka se olikin meidän elämämme, meidän on tarkoitus jakaa se Cainin kanssa. Emme voi vain jättää häntä ulkopuolelle.

Voitko edes kertoa mikä se riski on...

Huoh. Alya mä rakastan sitä ja haluan pitää sut turvassa, ymmärräthän sen?

Joo...

-Mitäs te tytöt siellä teette? Teistä tuli kovin hiljaisia. Cain kysyi etupenkiltä.

-Ei mitään erikoista. vastaan peitellen pieltä pettymystäni.

Ara on paras kaverini ja haluan pitää hänet lähelläni. Jos hän haluaa olla kanssani, sen pitäisi toteutua.

-Mitä teemme nyt? kysyin Cainilta.
-Nyt menemme sektorin rajalle. Se on tosin todella hyvin vartioitu, joten meidän täytyy katsoa mistä pääsemme. Cain sanoi.
-Eikö minun pitäisi saada kulkea siitä ihan vapaasti? Olenhan kuitenkin jonkin sortin prinsessa? kysyin.

Cain mietti hetken.

-Kyllä kai, mä voin mennä Ararosan kanssa kauemmas ja etsiä hyvän paikan, josta pääsis sisään ja sä voit hämätä. Cain sanoi.

-Okei. Mitä sanon? kysyin.

-Kerrot vaan kuka oot niin ehkä ne päästä sut. Cain jatkoi ja käänsi auton metsään.

Päätimme asian ja jatkoimme matkaa metsän siimeksissä. Yritimme välttää kameroita ja valoja sekä lukuisia vartijoita.

Kun vihdoin pääsimme perille Cain nousi nopeasti autosta ja muuttui ketuksi. Nousimme Aran kanssa myös ja katsoimme Cainia hetken.

-Mitä teet? kysyin.

Cain  juoksi metsään ja me seurasimme perässä. Saavuimme aidan viereen. Näimme puiden takaa portille jota vartioi ainakin 4 miestä. Cain näytti päällään, että sinne pitäisi mennä. Nyökkäsin ja kävelin pois puun takaa. Ara ja Cain lähtivät rivakasti toiseen suuntaan.

Kun vartijat huomasivat minut heistä kaksi nostivat kätensä uhkaavasti.

He olivat varmaan jotain taikurityyppejä.

-Kuka olet? yksi heistä kysyi huudahtaen.

-Alya, Obsin prinsessa. sanoin ylpeänä ja jatkoin kävelyä eteenpäin.

-Todista se! hän käski.

Ara? Miten todistan olevani prinsessa?

Tee jotain tosi hienoa. Olet jumala! Siivet? Leijumista? Sytytä tuli kämmenellesi? Tee jotain.

Pysähdyin ja suljin silmäni. Annoin kehoni olla ihan rento ja aloin kaatumaan eteenpäin. Pian kuitenkin tunsin lennähtäväni ilmaan. Avasin silmäni ja huomasin olevani muutaman metrin korkeudessa. Katsoin sivuilleni ja näin mitä kauneimmat mustat siivet valkoisilla kärjillä.

No niin...Tässä oli nyt vain joku 400 sanaa, mutta te ansaitsette sen. Menkää lukeen tuolta keskustelujen puolelta uusin ilmoitus.

-porkkana is out