Epätäydellisesti Täydellinen

Kahdeskymmeneskahdeksas luku

Kerrankin toiveeni toteutui, ja loppu koulupäivä oli rauhallinen - ainakin melkein. Nimittäin kun saavuin seuraavalle tunnilleni ja istuin alas Caitlynin viereen, hän kumartui heti puoleeni ja alkoi kuiskia kysymyksiä:

"Kuulitko siitä tappelusta? Elijah ja Jackson kuulemma tappelivat."

"Tiesitkö, että Elijah ja Filippe ovat nykyään yhdessä?"

"Elijah sai kuulemma upean mustan silmän, nyt hän ja Filippe näyttävät samalta!"

Miten Caitlyn ehti edes kuulla tappelusta niin lyhyessä ajassa? Jos hän tiesi, tarkoittiko se, että kaikki muutkin tiesivät?

Kun vastasin hiljaa, että minäkin itseasiassa olin paikalla, Caitlynin silmät suurenivat ja hän alkoi ampua minulle lisää kysymyksiä, mutta Caitlynin epäonneksi (ja minun onnekseni) opettaja keskeytti hänet.

"Neiti Caitlyn, haluaisitko jakaa tarinasi muunkin luokan kanssa?" Matikan opettajamme Mr Connor kysyi, ja kohotti kulmakarvojaan tuijottaen ystävääni pistävästi.

"Selvä, jos sinä vaadit. Siis, viime tunnin jälkeen ruokavälitunnilla oli äidinkielen luokan lähellä tap-" Caitlyn aloitti kovaan ääneen, ja kaikkien luokan oppilaiden silmät olivat hänessä.

"Selvä, selvä. Riittää jo", Mr Connor keskeytti nopeasti ja hieroi silmiään kärsimättömänä.

"Mutta sinähän sanoit-" Caitlyn yritti jatkaa, mutta opettaja nosti kätensä nopeasti ylös keskeyttäen hänet uudestaan.

"Caitlyn, suosittelisin sinun pysyvän hiljaa lopputunnin, ellet välttämättä halua saada jälki-istuntoa. Voisit kerrankin harkita myös keskittymistä", opettaja sanoi tiukkaan sävyyn, ja ystäväni mutristi huuliaan tuhahtaen.

"Selvä, opettaja...", Caitlyn mutisi. Hymyilin hänelle rohkaisevasti, ja kun opettaja taas keskittyi opettamiseen taputin häntä kevyesti olalle. Olin oikeastaan hieman iloinen, että opettaja kerkesi keskeyttää Caitlynin selityksen käytävän tapahtumista, sillä viimeistään silloin kaikki olisivat saaneet kuulla niistä, sekä minä ja Jackson oltaisiin luultavasti saatu jälki-istuntoa. Kuten myös Elijah ja Filippe, mutta se ei olisi minua haitannut.

"Mutta minähän tein vain niinkuin opettaja itse käski", Caitlyn kuiskasi kiihkeästi kumartuen vielä kerran puoleeni, kunnes lopulta käänsi ajatuksensa ja katseensa opettajaan. Pyöräytin vain silmiäni ja hymyilin.

~-~-~-~-~-~

Kun koulupäivä oli vihdoin ohi, kävelin hitaasti kohti kaappiani, mutta juuri kun käännyin kulmasta käytävälle jossa se sijaitsi, näin Elijahin oman kaappinsa edessä. Peruutin nopeasti takaisin kulman taakse, ja huokaisin. Ihan sama, en sitten vie kirjojani takaisin kaappiin. Sehän on kuitenkin vain pieni lisäpaino repussa, ei muuta. En aikoisi riskeerata elämääni vain viedäkseni kirjojani! Selvä, ehkä vähän liioittelin, mutta Elijahin katse ennen kuin Jackson oli rientänyt avukseni oli ollut murhaava.

Olin juuri kääntymässä kannoillani suunnatakseni suoraan ulko-oville, kun jähmetyin paikoilleni. Elijah käveli esiin kulman takaa, ja vaikka tappelu oli käyty vasta muutama tunti sitten, hänen silmänsä ympärillä oli jo mojova mustelma. Paljon pahempi, kuin Filipen. Jackson taisi lyödä hiukan kovempaa kuin Caitlyn.

Elijah siristi silmiään, ja jos katse voisi tappaa, olisin luultavasti jo kuollut. Hän käveli hitaasti vierelleni, ja jo hetken luulin hänen menevän vain ohi, kunnes tunsin tönäisyn kyljessäni ja horjahdin, mutta onnistuin pitää tasapainoni.

Onneksi hän tönäisi parempaan kylkeeni.

Se kuitenkin sattui, ja irvistin tietäen että saisin mustelman.