Pienoisia Tarinoita

1. Sulava Tyttö

Metsässä kerran oli pieni ja kivinen talo, joka näytti elämää kokeneelta ja kovin surulliselta. Talossa ei ollut ikkunoita ja vain yksi pieni kiinni ruostunut ovi. Talo oli hurjan sotkuinen ja vanhanaikainen. Se näytti siltä että olisi jäänyt siihen keskiajalta kun sen vanhat asukit olisi lähteneet jotain pakoon. Kukaan ei ollut kulkenut ovesta vuosikausiin.

Talossa asui pieni tyttö ja hänen isoäitinsä. Isoäiti oli kieltänyt tyttöä edes näkemästä mitään kosteaa. Tyttö halusi silti kovasti juoda ja kylpeä.

Tytön unelma oli siis saada uida meressä ja juoda makeaa vettä. Hän halusi myös peseytyä.

Eräänä päivänä tytön isoäiti kuoli ja tytölle jäi yksinäinen olo taloonsa. Hän eli vuosia yksin yrittäen jokapäivä saada oven auki.

Jonain kosteana päivänä tyttö sai oven auki ja kosketti varpaallaan nurmikkoa. Se oli kostea ja kosteus tuntui tytöstä hassulle. Se kihelmöi hänen varpaassaan.

Tytön tylleröinen teki itselleen kuivaa riisiä ja söi sitä pöytänsä ääressä, kunnes huomasi kihelmöinnin loppuneen. Hän katsoi varvastaan ja se oli poissa.

Tytöstä tuo kostea asia oli hauskaa ja mielenkiintoista, joten hän lähti merelle. Kun hän oli perillä, hänen jalkapohjat olivat jo kuluneet pois.

Ensin tyttö kävi peseytymässä huolellisesti ja joi kolme suurta kupillista vettä. Sitten tyttönen lähti uimaan mereen. Tuo erikoinen aine poltti häntä niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Tyttö ei tuosta piitannut, vaan jatkoi uimista.

Pian tytön tylleröisestä oli jäljellä vain pieni kuutio sokeria.

Eräs kalastaja poimi kyseisen sokerikuution ja alkoi valmistamaan samanlaisia itse.

Niitä hän kutsui sokeripaloiksi.

Tykkäsittekö mun ideasta? Entä tarinastani? Itse pidin kovasti ja varmasti teen näitä lisää.

Muista votee ja kommentoida!