Lohikäärmepuolustajat II - Vihollisen paluu

Luku 2

Etienne ja Gaia lensivät kumppaniensa Varkon ja Ysan kanssa etelään, kohti Forestlinnaa.

- Forestlinnassako se pahuus heräsi? Gaia ihmetteli.

- Ei, vaan kauempana. Eikä se ole tavallinen ihminen, jos on lainkaan ihminen. Ysa vastasi.

- Mitä tarkoitat? Etienne kysyi ihmeissään.

Kumpikaan lohikäärmeistä ei vastannut. Siitä Etienne päätteli, etteivät ne joko halunneet kertoa, tai eivät tienneet vastausta. Kun he ylittivät Forestlinnan, muureilta kuului tervehdyshuutoja. Etienne ja Gaia heilauttivat muurilla oleville vartijoille kättään vastaukseksi ja jatkoivat sitten matkaansa.

- Mutta eihän merellä ole tällä puolen mitään! Gaia huudahti huomatessaan, etteivät lohikäärmeet olleet vaihtaneet suuntaan.

- Älä ole siitä niin varma. Ysa vastasi, ja Etienne ja Gaia kuulivat pelon sen äänestä.

- Varko, mitä merellä on? Etienne kysyi.

- Siellä on asunut jotain hyvin pahaa. Varko vastasi.

- Kuka?

- Ei kuka, vaan ketkä. Ysa korjasi.

- Ja sen saatte selville pian. Ja nopeammin kuin haluaisitte. Mutta älkää lausuko heidän nimiään ääneen.

- Tarkoitatko..? Gaia henkäisi peloissaan tajutessaan mitä lohikäärmeet tarkoittivat.

- Onko mustien asuinpaikka jossain täällä? Etienne kysyi.

- Kyllä. Varko vastasi tyynesti, mutta Etienne aisti senkin olevan peloissaan.

- Katso, tuolla! Gaia huudahti jonkin ajan kuluttua osoittaen eteenpäin.

Etienne näki saman kuin Gaia. Heidän eteensä oli ilmestynyt pieni kallioinen saari, jolta he molemmat aistivat suunnattoman pahuuden. Mutta oliko se vain jäänne mustista, vai oliko siellä todella joku hereillä odottamassa heitä? Hitaasti lohikäärmeet lensivät saarta kohti, ja Etienne ja Gaia valmistautuivat pahimpaan, eli kohtaamaan jonkun mustan.

Gigi ja Fabien tutkivat tornikirjastossa olevia aikakirjoja.

- En löydä mitään! Gigi puuskahti harmistuneena.

- En minäkään. Fabien myönsi sulkien aikakirjan.

- Mitä teit kun aistit pahuuden heräämisen?

- Mietiskelin. Gigi vastasi ihmeissään.

- Kokeile sitä uudestaan. Saatat saada selville jotain. Fabien kehotti.

Gigi nyökkäsi ja vajosi risti-istuntaan lattialle. Hänen kätensä lepäsivät hänen sylissään levollisina hänen vajotessa yhteyteen luonnon kanssa.

- Sara? Danel huikkasi astuessaan puutarhaan johtavista ovista oleskeluhuoneeseen.

- Danel, miksi lohikäärmeet muuttuivat äsken levottomiksi? Sara kysyi tullen keittiöstä pyyhkien käsiään pyyhkeeseen.

- Ne aistivat jonkin pahuuden heräämisen. Lähetin Etiennen ja Gaian ottamaan siitä selvää. Ivonne, Janiel, Nastro ja Lena lähtivät partiolennolle. Muutkin ovat voineet aistia sen. Danel kertoi.

- Kuulinkin Gigin ryntäävän alakertaan huutaen Fabienia. He menivät hetki sitten tornikirjastoon.

Danel nyökkäsi vaitonaisena.

- Kokoonnutaan illalla oleskeluhuoneeseen neuvonpitoon. Toivottavasti olemme saaneet silloin jotain selville.

- Taidankin tehdä siihen jotain kylmää syötävää. Niin taitaa olla parasta. Sara mietti.

- Minä käyn kertomassa Harlanille. Hän pitää Karalle, Dianalle ja Nellalle miekkailutuntia. Danel sanoi.

Sara nyökkäsi ja Danel palasi ulos.

- Danel, mitä tapahtui? Eihän tänään pitänyt olla partiolentoa. Harlan kysyi tullen Danelia vastaan tyttöjen kanssa.

- Lohikäärmeiden mukaan jossain heräsi pahuus. Etienne ja Gaia lähtivät ottamaan selvää siitä, muut lähtivät katsomaan, ettei missään ole levottomuuksia. Danel vastasi.

- Siksikö lohikäärmeet olivat levottomia? Nella kysyi.

- Kyllä. Gigi ja Fabien ovat tornikirjastossa. Luulen Gigin aistineen sen myös. Jahka kaikki ovat palanneet, kokoonnumme oleskeluhuoneeseen kuulemaan mitä muut ovat saaneet selville. Danel kertoi huokaisten.

- Sara tekee siihen jotain syötävää, te tytöt voisitte mennä auttamaan häntä. Minä menen takaisin lohikäärmeluolille odottamaan lähteneiden paluuta. Danel kehotti sitten, tietäen että lapset tarvitsisivat jotain tekemistä seuraaviksi tunneiksi.

Muuten he kävisivät heidän kaikkien hermoille. Jos keittiössä loppuisivat työt, Sara keksisi varmasti tytöille muuta puuhaa.

- Minä tulen kanssasi. Harlan sanoi kun tytöt menivät sisään.

Danel nyökkäsi ja yhdessä nuorukaiset suuntasivat lohikäärmeluolille puutarhan poikki.

Etienne ja Gaia seisoivat tyrmistyneinä pienellä hautausmaalla mustien saarella, ja katsoivat jalkojensa juuressa olevaa auki revittyä hautaa. Haudan ympärillä oli jäänteitä kynttilöistä sekä suojaavasta ympyrästä. Haudan vieressä oli muumioitunut ihmisruumis.

- Mitä täällä oikein on tapahtunut? Gaia kuiskasi peloissaan.

- Luultavasti joku oli niin hölmö että herätti sen joka oli haudattuna tähän. Etienne vastasi ääni käheänä ja katsoi ympärilleen.

- Tule, lähdetään täältä. Tämä paikka on karmiva.

Gaia nyökkäsi suostumukseksi, ja yhdessä he palasivat odottamaan jääneiden Ysan ja Varkon luokse. Tumma hahmo katseli heidän lähtöään puiden suojasta.