Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 12 - Vainoharhainen Stacy

Olen piilotellut koko viikonlopun huoneessani. Olen poistunut huoneestani ainoastaan vessaan ja nopeasti hakemaan ruokaa. George, Annie ja Charles ovat ihmetelleet käytöstäni, mutta sanoin heille, että minulla on vähän kipeä olo enkä halua tartuttaa heitä. Minusta tuntuu, että Charles ei uskonut minua, mutta ei kuitenkaan kysellyt sen enempää, onneksi.

Makaan sängylläni peiton alla ja katson Netflixiä. Katson jotain uutta kauhuelokuvaa joka tuli vasta eilen Netflixiin. Vieressäni on avaamaton suklaalevy ja se houkuttelee minua erittäin paljon. En haluaisi syödä sitä, koska söin eilenkin suklaata, mutta minun tekee mieli. Tai ehkä haluan vain unohtaa perjantai-illan . . . Ja suklaahan auttaa siihen.

Leffahetkeni keskeyttää oven koputus. Tuhahdan yksikseni, sillä olin juuri saanut aivan täydellisen asennon. Oven takana on kuitenkin todennäköisesti George, Annie tai Charles, koska Zaynia en ole nähnyt sen jälkeen kun . . . No, kyllä te tiedätte. Turhautuneena laitan koneen vierelleni ja nousen sängystä. En jaksa vaivautua edes katsomaan peilistä, että miltä näytän, koska sehän on ihan turhaa. Avaan huoneeni oven ja epäonnekseni oven takana ei ole kukaan kolmesta joita epäilin. Oven takana seisoo Zayn, kädet housujensa etutaskuissa. Hän katsoo minua päästä varpaisiin virnistäen samalla.

"Kivat vaatteet", Zayn sanoo ja virnistää, "näytät hyvältä", hän jatkaa. Katson asuani. Minulla on päällä vaaleanpunaiset pupushortsit ja siihen kuuluva paita. Ja tietenkin hiukseni ovat todella sekaisella nutturalla. Sehän oikein kruunaa tämän miltä näytän juuri nyt.

"Haista paska", sanon ja olen työntämässä ovea kiinni, mutta Zayn ehtii tunkea jalkansa sen väliin. Huokaisen syvään ja annan ääliön tulla huoneeseeni. Hyppään takaisin sänkyyni ja katson Zaynia. Hän tuijottaa minua hetken, kunnes laittaa oven kiinni.

"Sä välttelet mua", Zayn sanoo hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Terävä huomio", vastaan pyöräyttäen silmiäni.

"Siis jäikö sua häiritsemään se perjantai, vai?" Zayn kysyy samalla kun istuu sänkyyni. En ole tottunut juttelemaan Zaynin kanssa tälläistä. Hän on yleensä aina niin ärsyttävä kusipää eikä tämä ole yhtään hänen tapaistaan. Nyökkään vain, koska en tiedä mitä voisin sanoa.

"Miksi?" Zayn kysyy. Kohotan kulmakarvojani epäuskoisena. Ai, nyt hän haluaa puhua? Nyt häntä kiinnostaa?

"Kerro vain", Zayn sanoo lempeästi ja laskee kätensä reidelleni. Tunnen kuinka muutun naamasta aivan punaiseksi. Malik, siirrä se hemmetin käsi pois ja vähän äkkiä!

"Eikun, hei, anna mä arvaan", Zayn sanoo yhtäkkiä ennen kuin ehdin edes avaamaan suutani. Katson häntä kysyvänä.

"Tää johtuu Colinista vai mikä olikaan", Zayn kertoo. Nyt katson häntä suu ammollani.

"Siitä sun poikaystävästä, eikö vain?" Hän jatkaa.

"Mitä- miten sä siitä tiesit?" Kysyn hämmentyneenä.

"Pääsikö unohtumaan, että sä yks päivä kerroit mulle siitä?" Zayn sanoo, mutta se kuulostaa enemmän kysymykseltä. Kerroinko? Oikeasti? Mietin hetken ja tajuan, että ei hemmetti, kyllähän minä kerroin. Sanoin, että ikävöin Jennaa ja Colinia jonka jälkeen Zayn halusi, että kerron hänelle heistä.

"Ainii, voi paska", mutisen. Zayn tulee yhtäkkiä niin kiinni minuun, että tunnen hänen hengityksen. Huulemme ovat pelottavan lähellä toisiaan. Hetken jo mietin, että aikooko hän suudella minua taas, mutta ei sentään. Hän tulee korvani viereen ja kuiskaa: "Se mikä tapahtuu Lontoossa, jää Lontooseen." Minun täytyy muistuttaa itseäni, että miten hengitetään, koska jostain syystä se pääsi unohtumaan.

"Nähdään taas Los Angeles beibe", Zayn nousee sängyltäni ja virnistää minulle.

"Ai nyt mä oon beibe?" Kysyn.

"Voit sä nörttikin olla", Zayn vastaa kohauttaen olkiaan, jonka jälkeen lähtee huoneestani pois.

Hyvinvointini ei kestä tätä.

***

Maanantai on se päivä jolloin kaikilla menee huonosti. Kukaan ei jaksa maanantaita. Se on aivan liian kaukana viikonlopusta. Yleensä kaikki ovat erityisesti maanantai aamuna todella väsyneitä ja he haluaisivat lyödä jokaista vastaantulijaa. Eikä koulu todellakaan kiinnostaisi ollenkaan. Minä en koskaan ole ollut sellainen. Olen aina tykännyt maanantaista. Se on itseasiassa ollut lempipäiväni. Mutta tällä hetkellä tekisin mitä vain, että tätä maanantaita ei olisi. Kello on vasta yhdeksän, mutta tämä päivä on nyt jo maailman hirvein. Heräsin aamulla positiivisena ja olin täynnä energiaa. Laitoin itseni ennätysajassa valmiiksi. Hyräilin lempibiisiäni matkalla kouluun ja olin iloinen. Nyt tuntuu, että olisin helvetissä, tai painajaisessa. Kouluni alkoi tunti sitten ja ensimmäinen asia jonka kuulin oli, että kaikki puhuvat minun ja Zaynin suudelmasta. Heti kun astuin koulun ovista sisään Carolina kirjaimellisesti hyökkäsi kimppuuni ja kysyi mitä olin mennyt tekemään perjantaina. Joku oli ilmeisesti nähnyt meidän suudelman ja nyt koko koulu tietää siitä. Onneksi sentään Stacy ei vielä ole kuullut asiasta . . .

"Hei, Los Angeles!" Kuulen jonkun huutavan. Pysähdyn paikalleni, kun tajuan kuka huutaja on. Siinä paha missä mainitaan. Käännyn ja näen Stacyn ja hänen muut kaverinsa. Käännyn paniikissa katsomaan Carolinaa auta-minua-ilmeellä, mutta siitä ei ole kauheasti hyötyä, koska hän näyttää vähintään yhtä kauhistuneelta kuin minäkin.

"Öh, moi", sanon hiljaa, kun tytöt ovat tulleet luokseni.

"Mä kuulin, että sä olisit suudellut mun poikaystävää, pitääkö se paikkaansa?" Stacy kysyy vihaisesti.

"Ei, pidä", kerron niin hiljaa, että ääneni kuuluu juuri ja juuri.

"Älä valehtele! Kaikki puhuu siitä! Stacy huutaa ja pelästyn vähän hänen äänensävyään.

"Okei, joo, se pitää paikkaansa, mutta entä sitten? Hemmetti, ei Zayn edes ole sun poikaystävä!" Hermostun jonka takia alan itsekin huutamaan. Tässä vaiheessa ympärillemme on tietenkin kertynyt todella paljon ihmisiä, sillä olemme kuitenkin koulussa.

"Entä sitten? Kysyitkö sä just entä sitten? Se on MUN poikaystävä, totta kai mua kiinnostaa tietää jos joku random tyttö suutelee sitä!" Stacy huutaa jälleen. Näen Zaynin ja hänen kaveriporukkansa tulevan portaita alas. Zayn katsoo meitä kiinnostuneena ja kun tajuaa, että me huudamme toisillemme hän näyttää huolestuneelta. Turhaan, sillä osaanhan minä pitää itsestäni huolen.

"Kuule, Zayn on ihan itse sanonut, että te ette seurustele joten mitä jos oisit vaan ihan hiljaa, kun et näköjään mistään mitään tiedä!" Huudan ja melkeinpä heti Stacy iskee kämmenensä poskelleni.

"Stacy! Mitä hemmettiä sä kuvittelet tekeväs!" Tällä kertaa Zayn huutaa. Hän juoksee luokseni ja kysyy olenko kunnossa. Kerron, että olen. Tosin poskeeni sattuu todella paljon, mutta mikäs tässä.

"Ootko sä ihan sekaisin?" Zayn kysyy vihaisena Stacylta.

"En tietenkään, beibe, mutta toi ämmä suuteli sua perjantaina", Stacy sanoo ällöttävän lempeästi ja menee Zaynia lähemmäs. Saanko oksentaa?

"Mä suutelin sitä", Zayn sanoo tyynenä. Stacy näyttää vihaisemmalta kuin äsken ja hän yrittää taas tulla lyömään minua. Automaattisesti astun muutaman askeleen taaksepäin, mutta Zayn ehtii estämään ennen kuin hän ehtii luokseni.

"Jumalauta, jätä Gabriella jo rauhaan! Sä ja mä ei seurustella, ei olla ikinä seurustelu eikä tulla ikinä seurustelemaankaan! Koita jo ymmärtää! Meillä on vaan ollut jotain satunnaisia öitä yhdessä ja siihen se jääkin!" Zayn sanoo Stacylle. Stacy näyttää järkyttyneeltä, mutta päätyy vain lähtemään kavereidensa kanssa pois mumisten samalla 'tämä ei jää tähän' tai jotain muuta vastaavaa.

"Ootko sä kunnossa?" Zayn kysyy huolestuneena.

"Joo joo, ei tässä mitään", sanon. Carolina tarttuu kädestäni kiinni ja lähtee vetämään minua jonnekin. Melkein unohdin, että hän oli koko ajan paikalla.

"Mitä helvettiä toi oli?" Carolina ärähtää.

"Mä en todellakaan tiedä", huokaisen.

Toivottavasti loppupäivä sujuisi rauhallisemmin.