Pieni, vaaleanruskea eläin vilahti auringonlaikun ohi pirteässä pakkas-säässä. Valkea-Harmaaraidallinen, pitkäkarvainen naaras suhahti hiiren perään. Hän pinkoi hiiren kiinni hetkessä, maistaessaan veren kielellään tyytyväisyys vallitsi hänet. Naaras nosti saaliinsa mukaansa tyytyväisyyttä uhkuen.
Naaras tassutteli hangen päällä jättäen tassunjälkiä lumeen. Hän lähestyi Timjamiklaanin leiriä. Vaaleanpunanenäinen asteli leirin sisäänkäynnistä sisälle leiriin, vieden saaliinsa (hiiren sekä erittäin laihan myyrän) pieneen saaliskasaan. Ilta oli jo alkanut hämärtymään, naaras olikin viettänyt koko päivän etsien saalista.
Naaras suki turkkiaan, vanhemman kollin kutsuessa tuota.
"Roihutassu, tulisitko tänne? Ääni pyysi. Pitkäturkkinen naaras asteli mestarinsa luo.
"Niin, Harmaajalka?", naaras kysyi.
"Sinun täytyy vielä tänään lähteä yövartioon, Punatähti itse pyysi sinua tarkkojen korviesi takia. Ainiin, hän pyysi myös Hopeatassua", kolli naukui Roihutassun nyökätessä. Naaras kääntyi lähteäkseen, ja kuuli takaansa naukaisun.
"Ota myös riistaa!", mestari naukui.
Roihutassu hymyili itsekseen, päättäessään lähteä pyytämään Hopeatassua mukaan.
Kaksikko asteli oppilaiden pesästä.
"Mukavaa päästä yövartioon kanssasi", vanhempi kolli naukui Roihutassulle. Naaras naurahti kevyesti.
"Niin sinunkin", hän naukaisi ja töytäisi Hopeatassua lapaan. Oppilaat kävelivät riistakasalle, päättivät jakaa hiiren.
Myöhemmin yövartiossa:
Naaras oli ihan kohmeessa viiksistä hännänpäähän, mutta ei siirtynyt vartiopaikastaan pähkinäpuun juuren ja mustikanvarpujen takaa.
Naaras katsoi, miten aukion poikki pyyhältänyt tuuli puhalteli höttöistä lunta jokapaikkaan, samalla kun lunta vain satoi lisää.
Roihutassu oli samalla paikalla hyvin kauan, pistäen merkille joka ainoan pienen yksityiskohdan. Naaras katseli, miten aurinko nousi verkalleen, ja Roihutassu tunsi hännänpään selässään. Naaras kääntyi katsomaan, nähden Hopeatassun kapean naaman. Kolli oli varmasti yhtä kohmeessa.
Hopeatassu kietoi häntänsä naaraan ympäri. "Meidän pitää palata leiriin", kolli naukui haukotellen.
Roihutassu nousi varoen tassuilleen, tuntien särkyä joka raajassa. Hän venytteli, ja haukotteli makeasti. "Lähdetään nukkumaan", Hopeatassu naukui, ja kaksikko käveli leiriin vierekkäin.
Roihutassu avasi silmänsä lämpimässä pesässä. Oli iltapäivä, aurinko paistoi pesään sisään. Naaras venytteli, haukotteli ja asteli aukiolle sukimaan lapaansa. Hän huomasi leirin olevan aika tyhjillään, suurin osa oli varmasti partioimassa.
Roihutassu asteli syömään. Naaras valitsi laihan myyrän itselleen, ja hotki eläimen nopeasti. Hänen päivänsä olisi hyvin leppoisa.
Naaras kumartui pesemään tassujaan purossa. Naaras oli auttanut Sulkalampea järjestelemään yrttejä, ja irroitellut punkkeja hiirensapella. Roihutassu vei märän sammalpallon vanhuksille.
Jäkälähammas kutsui Roihutassua hännällään.
"Hoi, nuorukainen", vanha kolli naukui. Roihutassu tervehti Jäkälähammasta hännän heilautuksella.
"Sinä taidat hieman kiirehtiä Hopeatassun kanssa", vanhus naukui. Roihutassu meni hieman hämilleen.
"Sinuna en luottaisi häneen", kolli jatkoi hiljemmin. "Mitä?" Roihutassu supisi. "Hän on paha" vanhus naukui.
Roihutassu poistui vanhusten pesästä yhä hieman hämillään, mutta unohti vanhuksen sanat pian.
YOU ARE READING
Roihutähden Uhraus
Adventure~ Nuori Timjamiklaanin oppilas Roihutassu on päättänyt tähdätä päälliköksi. Kaikki ei kuitenkaan ole helppoa naaraalle, ja polku päälliköksi onkin haasteellisempi kuin tuo ensin luuli. Juuri kun naaras on tyytyväinen elämäänsä, jokin menee erittäin...
