Kun koulu oli ohi, suuntasin ulos koulun kaksoisovista mennäkseni odottamaan portaille Sierran koulun loppumista, jotta hän voisi viedä minut kotiin.
Se oli alkanut käydä tavaksi, koska Hailey työskenteli usein iltaan asti eikä ehtinyt hakea minua, ja en tietystikään voinut mennä enää Jacksoninkaan kyydillä.
Olin istumassa alas koulun edessä oleville portaille, kunnes huomasin tutun hahmon vähän matkan päässä.
Kurtistin kulmiani, ja kävelin Jacksonin luo. Hän istui portailla, ja tuijotti parkkipaikalta lähteviä autoja. Olin helpottunut, kun en nähnyt tupakkaa hänen kädessään kuten viimeksi.
"Hei", sanoin varovasti, ja istuin alas hänen viereensä.
Jackson nosti katseensa, ja hymyili pienesti.
"Hei", hän vastasi, ja käänsi katseensa taas eteensä.
Hetken välillämme oli hiljaisuus, ja katselimme kummatkin parkkipaikalta lähteviä oppilaita.
"Eikö sinulla ole kyytiä kotiin?" Jackson kysyi viimein.
"On, Sierra hakee minut koulunsa jälkeen mutta joudun odottamaan vähän aikaa", selitin, ja näin Jacksonin joutuvan muistelemaan hetken kuka Sierra oli, kunnes hän nyökkäsi.
Olimme taas hetken hiljaa, kunnes lopulta uskalsin taas avata suuni.
"Joten... mitä- mikä tämä meidän... juttumme on?" Kysyin. Leikin hermostuneena hiuksieni latvoilla, enkä uskaltanut katsoa Jacksonia.
"Mitä ikinä sinä sen haluat olevan", Jackson vastasi ja tunsin hänen katselevan minua, mutten silti uskaltanut itse siirtää katsettani.
"Oletko sinä nyt poikaystäväni?" Kysyin hitaasti ja tunsin punastuvani hiukan.
"Jos haluat", Jackson vastasi hiljaa, ja vilkaisin häntä, epäröiden vastaustani.
"Haluan minä", kuiskasin lopulta, ja Jackson hymyili.
"Selvä, sitten minä olen sinun poikaystäväsi", hän sanoi pehmeästi.
Hymyilin ja nyökkäsin, nojautuen kohti Jacksonia. Hänkin kumartui eteenpäin ja suljin silmäni, mutta juuri silloin kuului kovaääninen tööttäys. Sävähdin kauemmas Jacksonista ja huomasin Sierran maastonvihreän auton odottamassa portaiden juuressa.
Oikein hyvä ajoitus, Sierra...
Hymyilin Jacksonille pahoittelevasti ja puna kasvoillani syveni. Eikö Sierra olisi voinut tulla vaikka vain muutama minuutti myöhemmin?
Kävelin kuitenkin hänen autolleen ja hyppäsin kyytiin vieläkin nolostuneena Sierran keskeytyksestä.
"Mitäs tuo oikeen oli?" Sierra kysyi ja vilkaisi minua kulmaansa kohottaen samalla kun ajoi pois koulun pihalta.
Huokaisin ja nojasin auton oveen miettien mitä vastaisin.
"Eikö ollut aika selvää, mitä oli aikeissa tapahtua ennen kuin sinä niin ystävällisesti keskeytit sen tööttäämällä autollasi", vastasin sarkastisesti, ja Sierra nauroi.
"Anteeksi, lupaan ensi kerralla jäädä vain katselemaan", hän sanoi ja kikatti päälle. Toisinaan olin hieman huolissani omasta turvallisuudestani Sierran autossa, sillä hän ei varsinaisesti ollut mikään vakain ajaja. Varsinkaan nauraessaan.
Pyöräytin silmiäni, ja toivoin asian jäävän siihen. En tiennyt miten Sierra reagoisi, jos saisi tietää että olin yhtäkkiä hankkinut poikaystävän.
Onni ei kuitenkaan ollut minun puolellani, kuten ei yleensäkään.
"Joten, kuka tuo poika oli?" Sierra kysyi hitaasti rauhoituttuaan naurukohtauksestaan.
أنت تقرأ
Epätäydellisesti Täydellinen
أدب المراهقينAmber MacKay on melkein tavallinen tyttö. Avainsana, "melkein". Koko hänen elämänsä sujui hyvin, vaikkakin ilman vanhempia, mutta hän oli onnellinen. Kunnes kaikki alkoi kääntyä väärille poluille. Amber joutuu vaihtamaan koulua, jättää taakseen par...
