Liekit

Oma hevonen

Poljin niin lujaa kuin pystyin. Pyörä kaatui nurmikolle kun juoksin sisään taloon. Äiti ja isä olivat töissä joten koko talo oli tyhjänä. Viimein ratsastuskielto loppui! Vedin ratsastushousut jalkaan ja tein pari leipää.

-Ei ole vielä nälkä, naurahdin ja laitoin ne ratsastuskassiin.

Vielä kypärä, turvaliivi ja raippa niin olin valmis. Nousin uudelleen pyörän selkään ja aloin polkemaan. Pääsisin Dominon selkään! Ajattelin mennä maastoon Dominon kanssa. Vihdoin ja viimein olin tallilla. Juoksin sisään ja hevonen hirnahti. Se hevonen oli Domino. Hymyilin ja kävelin orin karsinalle. Vaikken saanut ratsastaa olin silti käynyt Dominon luona.

-Mitä poika? kysyin hymyillen.

Domino hirnahti ja nauroin. Hain harjapakin ja Dominon varusteet. Aloin harjaamaan oria. Ensimmäisenä otin suan käyttöön. Juttelin hevoselle rauhallisesti ja olinkin saanut harjattua sen. Satuloin ja laitoin suitset Dominolle ja talutin sen ulos.

-Mennään poika, sanoin kun olin satulassa.

Annoin pohkeita ja Domino alkoi menemään rauhallista käyntiä. Tätä olin odottanut ja odotus palkittiin. Metsä oli kaunis näin loppu syksystä. Ensimmäiset lumihiutaleet putosivat taivaalta. Pyydystin niitä kielellä.

-Mentäisiinkö ravia? ehdotin ja maiskutin.

Domino lähti reippaaseen raviin. Kaviot polkivat hiekkatietä ja Domino pärskähti. Jatkoin ravia pienelle pellolle. Siirsin hevosen käyntiin.

-Nyt laukataan! huudahdin ja annoin laukka-avut.

Domino lähti innoissaan. Lehdet lentelivät kun laukkasimme. Olin mustan liehuvan harjan yllä. Domino kiihdytti vauhtiaan. Olimme nopeaa pellon rajalla. Siirsin orin käyntiin nauraen.

-Hieno poika! kehuin Dominoa. Palataanpa tallille!

Käänsin Dominon ja otin rauhallisen ravin. Tätä oli odottanut. Laukkaavaa ratsua allani, lintujen laulua metsässä ja Dominoa. Halasin sen mustaa kaulaa ja siirsin sen käyntiin. Puhelin sille hiljaa ja pian tallin siluetti ilmestyi puiden takaa esiin. Laskeuduin ratsailta maahan ja halasin Dominoa. Talutin sen sisälle talliin ja aloin riisumaan silti varusteita.

-Olet palannut! ilahtunut ääni vieressäni huudahti.

Käänsin pääni ja hymyilin. Edessäni seisoi David, tallin söpöin poika.

-Juu niin tein, nauroin.

-Kiva, että olet tervehtynyt. On täällä vähän yksinäistä ollut ilman aurinkoamme, David nauroi ja sai minut yhtymään siihen.

Hoidin Dominon loppuun ja vein sen tarhaan. Syksyn värikkäät lehdet putoilivat puista. Välillä ykdinäinen lumihiutale lensi maahan. Pian lumikerros peittäisi nummet ja ruohikot. Pienenä tein aina lumihevosen ja leikin sen olevan oma hevoseni. Nyt siihen ei ollut tarvetta kun minulla oli Domino. Hymyilin ajatukselle katsellessani Dominoa.

-Mikä noin hymyilyttää? David kysyi.

-Kaikki, vastasin. Se, että minulla on oma hevonen, saan ratsastaa ja talvi on tulossa!

-Lumi on ihanaa! Kun mennään suksilla hevosen perässä, lumi pöllyää ja aina joku kaatuu! Niin mahtavaa! David selitti posket punaisina innosta hehkuen.

-Uskon! Mäki tuun varmasti mukaan! ilmoitin.

Annoin Dominolle vielä porkkanan ja lähdin kotiin. Pyöräilin illan hämärtyessä ja kotona olin iki onnellinen. Minulla ei ollut vain ikävä Dominoa vaan myös Davidia. En halunnut myöntää sitä itselleni, mutta kai se oli pakko.

Tein matikanläksyt, söin, kävin suihkussa ja menin pehkuihin. Kello näytti 23.21 ja huomenna minun pitäisi mennä kouluun. "Piitä parantaa unirytmi, ajattelin."

Jee eka osa julki! Toivottavasti tykkäätte tästä! Lukemisen iloa!💞