Saippuata tähtitaivaan alla [YoonSeok/Sope | FIN]

14. "Kettuja ja katkeruutta"

Olimme menossa nukkumaan sillä oli vasta aamuyö ja koko psykiatri soppa ja avautuminen Yoongille väsytti minua.

Yoongi pysähtyi kuitenkin puolitien ja olin kompastua jalkoihini.

"Anna se taskulamppu!" hän sanoi ja annoin kotiavaimeni jossa riippui pieni taskulamppu-avaimenperä.

"Vittu", hän sanoi ja astelin Yoongin takaa lähemmäksi mutta Yoongi viittoi minua olemaan liikkumatta.

"Tuolla on susi sun makuupussin päällä", Yoongi sanoi hallitulla äänellä vaikka hänen jalkansa tärisivät hiukan.

"Susi?" huutokuiskasin ja kylmät väreet menivät lävitseni. Makuupussini paikalla istui suuri koiramaisen oloinen hahmo ja heti sen nimen sanottuani se käänsi päätään ja nousi seisomaan. "Yoongi, meän pitäis alkaa juosta!"

Ja niin se susi alkoi juosta ja niin aloin minäkin, Yoongi vetäen minua kädestä. Yhtäkkiä poika pysähtyi, ja nosti minut ylös. Kesti hetken tajuta että hän auttoi minua kiipeämään puuhun ja kapusin alimmalle oksalle.

Pian olimme Yoongin kanssa istumassa oksilla. Suljin silmäni ja toivoin etten saisi tietää jos minut hotkaistaisiin suden kitaan enkä voisi kuvitella mitä tapahtuisi jos joutuisin katsella Yoongia tulemassa syödyksi.

Hetken päästä avasin silmäni ja näin ensimmäisten auringonsäteiden valossa puun juuressa seisovan rauhallisen ketun joka ihmetteli meitä. Suipolla naamllaan.

"Yoongi. Se on kettu", sanoin ja ihmettelin miksei Yoongi ollut huomannut sitä ennen minua.

"Täh?!" hänen äänensä tärisi paniikinomaisesti.

"Yoongi rauhoitu. Se on vaa kettu", sanoin.

"M-mä en ymmärrä... Hoseok kerro mulle miltä kettu näyttää?" hänen itkun murtunut ääni kysyi ja nojasin eteenpäin jotta näkisin puun toiselle puolelle. Poika tuskin pysyi oksalla täristessä ja liikkuessa.

"Mä en nyt tajua... Sä et tiiä mikä kettu on?" kysyin hämmentyneenä.

"Eiku kerro nyt!" hän huusi ja säikähtäen aloin miettimään mitä sanoa.

"Kettu on semmonen koiramainen eläin jolla on oranssi turkki ja suippo kuono. Sen häntä on kaunis ja tuuhea ja sen häntä on puoleks valkonen. Auttaako?" kysyin ja Yoongi hermostuneena kiikui oksalla edes takas pitäen yhdellä kädellä ylemmästä oksasta kiinni ja toisella hän hieroi jalkojaan.

"Kerro mulle miltä susta tuntuu istua siinä oksalla?" Yoongi kysyi niin rauhallisesti kuin pystyi.

"Öööm... Emmä tiiä... On vähän kylmä. Aurinko lämmittää just siltä puolelta ku se nousee. Oksalla istuminen sattuu vähän ja mä oon helpottunut et se ei ollu mikää vesikauhunen koira tai susi vaa se on rauhallinen kettu", sanoin vieläkin hämmentyneenä että mitä täällä tapahtui.

"Hobi, voiks sä kiivetä tänne?" poika kysyi selvästi rauhoittuneena mutta hän silti näytti kuin kohtauksen saaneelta.

Kipusin oksia pitkin kunnes pääsin sille oksalle missä Yoongi istui ja varovasti istuuduin pojan viereen.

"Hei mikä hätänä?" kysyin ja hieroin pojan käsivartta saadakseni hänet rauhoittumaan.

"Mul on semmonen häiriö", hän soperteli ja nyökkäsin ymmärtävästi. "Mun siskollaki oli se ja... Se kuoli... Ja mä... Holly... Holly ostettiin mulle et mulla ois seuraa ja sit se mun saatanan faija myi sen pois", Yoongi itki katkerasti.

438 sanaa

---
Mm... Kirjotin tän aika selvästi keskellä yötä lolz.

Shim 🐏