Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

16

10.1.2016

On aamu, enkä olekaan omassa sängyssäni kotona. Olen Joaquinin luona. Nyt on maanantai, koulu alkaa tänään. Tulin tänne jo perjantaina, ja uskottelin porukoille, että tulen aina yöksi kotiin, vaikken koskaan tullut. Äiti ja isä ovat onneks pois kaupungista vielä pari päivää.

Herätyskello ei ole edes vielä soinut, mutta me herättiin jo jokin aika sitten, jotta saataisiin aikaa hempeillä sängyssä. Minulla oli oma peti lattialla, mutta olin joka yö nukkunut Joaquinin vieressä. Sarah ei ollut erityisemmin iloinen löytäessään meidät yksi aamu lusikassa, mutta hänen on jossain vaiheessa silti pakko vain hyväksyä asia, joten miksipä sitä piilottelemaan sen enempää.

Tykkään siitä että minua silitetään, ja tykkään myös siitä, että saan silittää jotakuta joka tykkää siitä yhtä paljon kuin minä. Me oltiin jo jonkin aikaa maattu sängyssä kasvotusten, ja silitetty toisiamme. Joaquin oli melkein unessa, hänen silmänsä olivat kiinni ja käden silittävä liike oli katkonaista. Mutta minä en halunnut sulkea silmiäni, halusin nähdä Joaquinin koko ajan. Hän tuhisi söpösti, minun teki mieli ottaa hänet kainaloon, mutta samalla en mitenkään halunnut häiritä hänen uniaan. Menin vieläkin lähemmäs Joaquinia, ja suukotin hänen otsaansa.

Herätyskello alkoi huutaa, kello oli seitsemän. Ihana tuhiseva Joaquin heräsi ja joutui sammuttamaan huutavan puhelimensa. Kuolen tuon pojan söpöydelle, kun hän hieroo silmiään ja nousee istumaan tukka pöllyssä. Minäkin nousin istumaan. Joaquin katsoi minua unisilla silmillään ja nauroi. Vedin hänet suutelemaan minua.

"Mä en jaksa mennä kouluun" Joaquin valitti ja nojasi päätään olkapäähäni. Laitoin käteni hänen ympärilleen.
"Mä en jaksa" Joaquin mutisi saaden minut naurahtamaan.

"Vähän on pakko, en mäkään jaksaisi" sanoin ja taputin Joaquinin selkää. Kuulin selvästi tuon äidin ja Roryn äänet alakerrasta. Miksi tämä talo kuulostaa jo niin ihanan perhemäiseltä, miksei minun kotonani ikinä tunnu perheeltä.

"Ei jaksa. Ollaan tässä vielä hetki" Joaquin sanoi. Myönnyin aivan täysin, en todellakaan halunnut nousta ja alkaa pestä hampaita, saatika mennä suihkuun. Silittelin Joaquinin paljasta yläkroppaa ja hän sai siitä kylmiä väreitä.

Ja niin me oltiin vain siinä vielä pieni hetki, siihen asti kunnes Sarah huuteli meitä jo alakertaan. Suihku oli molemmilla tiedossa, ja vaikka olisin mielelläni mennyt samaan aikaan, en halunnut ängetä Joaquinin seuraksi väkisin, kuitenkin me ollaan nyt oikeasti yhdessä, eikä vaan jossain epämääräisessä seksisuhteessa. Keittiössä Sarah, erittäin väsyneen ja riutuneen näköisenä, vahti Rorya joka söi aamupalaansa. Minua tavallaan ahdisti  olla niin pienen lapsen kanssa samassa tilassa, en ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, ja tiedän sen johtuvan vaan siitä, etten osaa käsitellä niitä tai olla niiden kanssa. (MINÄ!)

Aamulöpinät ovat ihan turhia, kävin suihkussa ja söin ja laittauduin, siinä se. Ajoin meidät koululle Teslalla. Joaquin tulisi meille koulun jälkeen yöksi. Olen melko varma, että Sarah ei erityisemmin pitänyt siitä, että talossa oli neljäs lapsi, joten olisi parempi vähän helpottaa hänen elämäänsä ja ottaa Joaquinkin samantien muualle.

Minua jopa hiukan jännitti taas kävellä sisään niistä isoista ovista, vaikkei siitä ole kuin pari viikkoa kun täällä viimeksi olin. Mulla oli ylläni äidiltä joululahjaksi saama Fear of God-farkkutakki, jos sitä siksi voi sanoa kun sen sisään mahtuisi kaksi ihmistä. Keräsin sillä kalliilla takilla katseita. Enimmäkseen tytöiltä, joka ei minua oikeastaan sen enempää kiinnostanut. Lukkarit oli vielä saamatta, eikä kukaan tiennyt minne pitäisi mennä, joten me vaan suunnistettiin Joaquinin kanssa ympäriinsä tuttuja kasvoja etsien, kunnes käytävällä vastaan tuli pelastajani elämässä, Corinna. Miten hän on aina paikalla kun tarvitaan? Ja oli hänellä tottakai seuraajakin mukana, minnepä Corinna enää menisi ilman Pollya, jonka maha on alkanut jo näyttää muotoa. Minua hävetti kun vaan ajattelin kaikkea mitä olin Pollyn kanssa tehnyt sinä aikana kun vauvamaha ei vielä näkynyt.