Kuka minä olen

4.6.2018

Vittu, mikä kusipää.
Siitä ei ole kuulunut mitään moneen päivään. Makasin sängylläni ja katselin alas kadulle, seurasin katseellani heidän kävelyään ja kuvittelin päässäni minne he olivat menossa. Yritin samalla katsoa, jos se tietty äänekäs auto kurvaisi kadulle.

Perjantaina heräsin Theon auton takapenkiltä. Päätäni särki, mielessäni jylläsi eilisillan hatarat muistikuvat.

Noustessani päässäni pyöri niin paljon, että melkein pyörryin. Kaikkiin jäseniin sattui ja olo oli raskas. Yritin etsiä Theoa katseellani. Näin hänet istumassa kaiteella ja polttamassa tupakkaa. Hänen katseensa oli suunnattuna junaraiteille. Theo katseli ilmeettömänä, kun kirkkailla graffiteilla pilatut junanvaunut kulkivat ohi.

Astuin rämpien ulos autosta ja kävelin Theon luokse. Hän ei vilkaissutkaan minua. Sytytin oman tupakkani ja vedin savua ahnaasti henkeen. Yllättäen Theo nousi tupakan polttettuaan ja lähti autolleen. Poltin äkkiä tupakkani loppuun, tumppasin sen kaiteeseen ja lähdin Theon perään.

Hän käynnisti auton minun suljettua oven. Theo ei sanonut mitään, hän vain katsoi smalla tyhjällä ilmeellä tielle. Yritin muutaman kerran sanoa jotain, mutta hän oli kun ei olisi kuullutkaan.
Yleensä automatkoilla me kuuntelimme täysillä musiikkia radiosta, nauroimme ja pelleilimme niin paljon, että muutaman kerran Theo oli ajaa ojaan. Nyt tunnelma oli kireä ja kolea.

Hän ajoi taloni eteen ja astuin ulos. Theo ajoi pois mitään sanomatta. Eikä hänestä ollut kuulunut sen jälkeen. Olin yrittänyt soittaa ja jättää viestejä hänelle, mutta puhelu meni aina vastaajaan ja viestit jäivät lukemattomiksi.

Katselin alas kadulle vielä puolituntia, kunnes luovutin. Jos hän ei tule luokseni minä menen hänen luokseen.

Nousin sängyltä, otin avaimet ja lompakon ja lähdin huoneesta.

-Boris! Minulla on tänään iltavuoro joten lähden kohta ja tulen kotiin vasta myöhään. Boris minne sinä...

Läimäisin ulko-oven kiinni ennen kuin Mary ehti sanoa lausettaan loppuun. Lähdin kävelemään alas homeen hajuisessa rappukäytävässä, askelteni kaikuessa vanhoissa kiviseinissä.

Kadulla yritin huitoa itselleni taxia, joka osoittautui hankalaksi kello neljältä, kun ihmiset pääsevät töistä. Olin jo menettämässä malttiani ja luovuttamassa, kun viimeinkin yksi taksi pysähtyy kohdalleni.

Kuskina oli keski-ikäinen, kaljuuntuva mies. Hän kysyi minne halusin ja silloin tajusin etten ollut suunnitellut asiaa tämän pidemmälle. Pitäisikö minun mennä hänen kotiovelleen? En kylläkään tiennyt hänen osoitettaan vain sen että hän asuu Jossain New Yorkin ulkopuolella. Lopulta annoin hänelle ramppien osoitteen. Luultavasti Theo olisi siellä. Tai jos ei olisi niin mitä väliä? Olisipahan tekosyy päästä pois siitä kopperosta, jota ehkä joskus kutsuin kodikseni.

Saavuimme rampeille ja siellä hän oli. Makoilemassa vihreän autonsa konepellillä kirjaa lukien ja tupakkaa poltellen. Maksoin taksiuskille ja kiitin kyydistä.

Kävelin romuauton konepellin eteen ja pamautin käteni siihen.

-mikä vittu sua vaivaa?! Mä vedin sun kanssa sitä vitun ekstaasia ja meillä oli, ainakin mun mielestä, kiva ilta, mut sit aamulla sä et puhu mulle eikä susta kuulu mitään vittu neljään päivään!