Pelasta minut itseltäni

26 - Laula meille - Elisa

Words: 882

Katsomme juuri elokuvaa, kun Laurenin puhelin soi. Hän vastaa ja kuuntelee. Hän muuttuu huolestuneen näköiseksi.

"Onko Riki tulossa? ... No en mä sit... ... Mut mul on tytöt tääl vahittavana. ... Äh, en mä oikein tiiä... Etteks te oikeesti pärjää? ... No okei", Lauren nousee sohvalta ja laittaa television pois päältä.

"Mennään", hän sanoo.

"Minne?" Ellen on heti kärkkäänä kysymässä.

"Akashin luo, hänellä ei ole Anzan mukaan kaikki okei", Lauren sanoo huolesta kireänä.

-

Lauren kertoo matkalla Anzasta kaikkea pientä, kuten että hän tykkää laulaa ja minulle on uusi tieto, että Akashilla on ylipäänsä veli.

"Anza saattaa sitten olla paniikissa sillein samalla tavalla kuin Jimi, muistatteko? Mutta Anzaan ei saa koskea ellei hän itse tule lähelle", Lauren varoittaa, kun olemme ilmeisesti perillä.

Lauren avaa oven ja heti nuori, hontelo paniikissa oleva poika ryntää Laurenin lähelle selittämään jotain hyvin epäselvästi.

"Rauhoitu ja kerro mitä tapahtui", Lauren ohjeistaa tarttuen Anzaa käsistä kiinni, vaikka Jimiä hän otti aina olkapäistä kiinni tai sitten hän halasi. Lauren ohjaa Anzan sohvalle istumaan ja rauhoittelee tätä enemmän sanoilla ja hengityksellä kuin kosketuksella. Sitä on niin outoa katsoa, kun Jimiä hän aina halasi tai piti muuten kiinni ja rauhoitteli saadakseen Jimin hengittämään rauhallisemmin, että hän sai käytettyä inhalaattoria helpottamaan astmakohtausta, joka tuli usein paniikkikohtauksen lomassa.

"Tulin kotiin. Oltiin käyty Rikin kanssa apteekissa harjoittelemassa sosiaalisia tilanteita lähipiirin ulkopuolelta. Kuulin vain, kun Akashi alkoi itkeä ja huutaa. Kun tuli selväksi, ettei hän tule ulos soitin Rikille, koska tiesin hänen vasta lähteneen pihasta. Sitten soitin sulle. Riki tuli kymmenen minuuttia sitten, tiirikoi vessan oven auki ja auttoi Akashin ylös lattialta ja talutti tämän huoneeseensa ja sanoi minulle juttelevansa hänen kanssaan", Anza selitti.

"Menen heidän luo, jää sinä tyttöjen kanssa", näen kauhun Anzan kasvoilla, kun veljeni sanoo hänen jäävän meidän kanssa.

"En minä osaa, enkä ole tasapainoinen ja isäkin aina sanoi, että saastutan Alexin, eieieiei, en halua älä jätä minua", Anza alkaa lähestyä uudelleen paniikkikohtausta, sen näkee.

"Rauhoitu Anza, ei Jimikään ollut tasapainoinen, ja isäsi sanoi kaikenlaista, josta puoletkaan ei ollut totta. Pyydän Rikiä tulemaan tänne myös, ole ihan rauhassa", Lauren rauhoittelee ja sitten hän on jo kadonnut oletettavasti Akashin huoneeseen.

Ellen istuu sohvalla hyvin tylsistyneen näköisenä. Istun varovasti Anzan viereen sohvalle. Hän hengittää pinnallisesti. En osaa tehdä mitään, sillä Jimin kanssa oli tapana halata, kunnes joko Lauren tuli tai äiti tai isä lääkkeen kanssa.

"Saako sua halata? Tai siis, kun Jimillä se auttoi vähän", yritän selittää. Anza selkeästi yllättyy ehdotuksestani.

"Mä- Tota- Mä en siedä sitä, että muhun kosketaan, kysy tarkemmin vaikka Laurenilta, mut kiva ajatus", Anza ei selkeästi ole mikään paras sosiaalisissa tilanteissa. Hän kuitenkin laskee kätensä minun käteni päälle anteeksipyytävästi.

"No mikä sua auttais?" kysyn varovasti.

"Joku missä sais ajatukset muualle."

"Laula meille. Lauren kertoi, että sä tykkäät laulaa", pyydän, Jimi lauloi meille mielellään- Ei, sitä ei saa ajatella, ellei halua alkaa vain itkeä.

"Ihan mitä vain?" nyökkään vastaukseksi.

"Anna mun nousta ilmaan, anna mun tippuu hiljaa, mun täytyy itse kokea tää turbu-, turbu-, turbu-, turbulenssi.

Anna mun päästää irti, et opin pitämään kiinni, mun täytyy itse kokea tää turbu-, turbu-, turbu-, turbulenssi." Anza laulaa, hymyilen surullisesti, kun ajattelen, että Jimi ja Anza olisi tullut juttuun paremmin kuin hyvin. Hengitykseni kiihtyy ja tuntuu, etten saa henkeä.

"Meen juomaan", sanon mahdollisimman normaalisti, kun kiirehdin keittiöön, jonka näin matkalla olohuoneeseen. Nojaan pöytään hengittäen raskaasti, tuntuu kuin rintakehäni ja kaulani ympärillä olisi metallinen vanne, joka kiristyy koko ajan. Kylmä hiki puskee pintaan, tärisen ja kyyneleet lähtevät valumaan.

Joku kääntää minut ympäri ja näen olevani huolestuneen Rikin kanssa keittiössä. Alahuuleni väpättää ahdistuksesta.

"Kaikki tulee olemaan hyvin. Nyt vaan hengität", Riki sanoo vetäen minut halaukseen.

"Mä- Mulle tuli vaan mieleen, kuinka hyvin Jimi ja Anza tulis toimeen ja sit vaan kävi näin", yritän selitellä, enkä edes tiedä miksi.

"Shhh... Mä tiiän, oon itekin ajatellut tota, usein", Riki rauhoittelee silitellen selkääni.

"Mulla on vaan niin kova ikävä, miks tää sattuu näin paljon?" itken Rikin paitaa vasten.

"Se sattuu, koska sä rakastat Jimiä", Riki vastaa.

-

"Miks Anza ei siedä kosketusta?" kysyn autossa, kun minä, Ellen, Lauren ja Akashi ollaan menossa meille. Akashi on oikeasti aika heikossa hapessa.

"Meitä pahoinpideltiin kotona, ja sitten lopulta Anza laitettiin laitokseen, jossa häntä kiusattiin rankasti, fyysisesti ja psyykkisesti ja Anzaa käytettiin hyväksi muutaman kerran.  Se kaikki on saanut Anzan vihaamaan itseään ja kehoaan, eikä hän siksi siedä kosketusta, koska hänen keho tai mieli ei yksinkertaisesti ymmärrä, ettei kaikki halua satuttaa häntä ja ehkä se on osa sitä itsensä rankaisua, mitä Anza harjoittaa", Akashi vastaa hyvin avoimesti. Jään hiljaiseksi.

"Elisa sai jonkun kohtauksen, kun se oli pyytäny Anzaa laulamaan nii sit ku se laulo nii Elisa vaa häippäs eikä tullu takas ennen ku Riki oli ollu sen kans keittiös jotain kakskyt minuuttii", Ellen kertoo.

"Ei puhuta siitä..." pyydän hiljaa.

"Puhutaanpas", Ellen vänkää vastaan.

"Ellen anna olla", pyydän.

"Enkä anna!"

"Ellen anna Elisan olla, ei on ei", Lauren puuttuu peliin. Joskus vain vihaan siskoani, hän työntää nokkansa aina minun asioihini.

-

Oveeni koputetaan, kun olen lukemassa.

"Tule vain", sanon.

"Haluatko puhua siitä mitä Ellenin mukaan tapahtui?" Lauren kysyy sulkien oven perässään.

"Ihan sama..." mutisen näpräten päiväpeittoani. Lauren istuu viereeni.

"Noh?"

"Ajattelin vaan, kuinka hyvin Jimi ja Anza olisi tullut toimeen niin sain paniikkikohtauksen", selitän hiljaa.

"Mä tiedän, että sulla on ikävä Jimiä ja tulee olemaan varmaan aina. Muista, että mä oon tässä ihan sama mitä käy", Lauren puhuu vetäessään minut kainaloonsa itkemään.

"Kaikki on hyvin, Jimillä on kaikki hyvin."