Olimme melkein koko viimeviikon viettäneet Theon luona. Nauroimme, joimme ja juttelimme pitkälle aamuyöhön saakka, kunnes nukahdimme sohvalle ja heräsimme vasta iltapäivällä.
Perjantaina kuitenkin Theon veli Arseny saapui matkaltaan. Hän oli isompi ja härskimpi versio Theosta ja hänen tummat silmät katsoivat minua paheksuen tummien kulmien alta. Hänen katseensa sai vartaloni jännittymään ja halusin vajota maan alle.
Arseny oli samantien alkanut huutaa Theolle venäjäksi. Theo oli alkanut huutaa takaisin. Vuorotellen he osoittelivat toisiaan ja välillä minuakin. Lopuksi Arseny oli työntänyt Theon kovakouraisesti seinää vasten. Pelkäsin hänen lyövän Theoa. Theo kuitenkin pääsi irti tämän otteesta ja muutaman kirosanan saattelemana hän lähti kanssani asunnosta.
Autossa hän pahoitteli tilannetta. Hänen veljellään oli kuulemma hermot kireällä. Theo vei minut vastusteluistani huolimatta asunnolleni ja sanoi hakevansa minut huomenna "kun tilanne olisi ruhoittunut"
Asunnolla minua odotti huolestunut Mary ja vihainen Nick. Kieltäydyin puhumasta heille ja lukittauduin huoneeseeni.
Aamu kahdeksalta(!) kadulta oli kuulunut tuttu torven soitto. Vietimme koko päivän ulkona ja joimme Theon varastamaa konjakkipulloa tyhjäksi. Remusimme kolmelta yöllä nauraen asunnolleni nukkumaan ja sammuimme sänkyyni. Aina jos joimme tai vedimme pillereitä rampeilla jouduimme nukkumaan taivasalla tai autossa. Vaikka Theon kanssa vedimme kamaa Turhankin paljon, hän ei ikinä suostunut rattiin päissään tai aineissa. Siksi vahvempien huumeiden ottaminen tapahtui aina jommankumman asunnolla tai sen läheidyydessä.
Kävelin New yorkin hämärtyviä katuja pitkin. Tänään Theo ei tullut hakemaan minua, eikä vastannut soittoihini. En jaksanut maata sängyssäni ja arvuutella miksei hän tällä kertaa ilmestynyt. Päätin lähteä hänen luokseen. Tähän aikaan oli turha edes yrittää saada taksia, joten päätin kävellä. Pelkoni Arsenyä kohtaan oli helpottunut. Vaikka hän oli pelottavan näköinen, olin siitä huolimatta alkanut ajatella, ettei hän ollut niin paha miltä vaikutti.
Pitkän kävelymatkan ja etsimisen jälkeen löysin viimeinkin oikean kerrostalon. Kävelin sisään B-rappuun ja kuulin samantien huutoa. Kävelin toiseen kerrokseen ja huomasin huoneiston oven olevan hieman raollaan ja venäjän kielinen huuto kaikui rappukäytävässä.
Kurkistin varovasti sisään ja huomasin Theon ja tämän veljen riitelevän. Tai oikeastaan Arseny huusi Theolle ja tämä seisoi pää kumarassa tummat hiukset roikkuen kasvoilla. Äkkiä Theo heilautti päätään, sanoi jotain ja kääntyi ovelle päin. Silloin hän näki minut ja pysähtyi äkisti ja katsoen minua pelokkaasti. Arseny heitti veljensä maahan. Theo ei ehtinyt edes nousta, vaan oli vielä nelinkontin, kun Arseny potkisi hänet maahan, tarttui sitten takinselkämykseen ja nosti horjuva Theon pystyyn. Hän raivosi ja huusi venäjäksi, ja löi Nyrkillä Theon kasvoihin useita kertoja. Sitten hän paiskaisi Theon keskelle huoneistoa, otti jotain pöydältä ja heitti sen päin Theon naamaa.
Peräännyin järkyttyneenä kauemmas ovelta niin tolaltani, että kompuroin omiin jalkoihini ja kaaduin. Kuulin askeleiden tulevan lähemmäs ulko-ovea. Nousin jaloilleni niin pian kun vain kykenin ja pinkaisin juoksuun.
Se oli kuitenkin vain Theo. Hän sai minut kiinni, tarttui minua käsivarresta ja kiskoi rappusia alas. Kuulimme vielä vihaisen, venäjän kielisen karjaisun, kun syöksyimme kadulle.
-hitto. Sanoin ja hidastin vähän vauhtia katsoakseni taaksepäin.
-mitä se oli?
Theo kiskoi minua eteenpäin.
-tule jo. Juoksimme pitkin hämärää katua kauas monen korttelin päähän, kunnes hidastimme kävelyvauhtiin.
YOU ARE READING
Kuka minä olen
RomanceTarina pojasta, joka menetti muistonsa. Tarina menneisyyden ja nykyisyyden välillä tasapainottelusta ja huonoista päätöksistä. 17-vuotias Boris herää sairaalasta ilman mitään muistikuvia entisestä elämästään. Kaikki pitää aloittaa alusta ja elämän j...
