Pimeäkynnen salaisuus (TAUOLLA)

Luku 1

Tassuttelen metsässä Ruostekynnen ja Susitassun kanssa.
"Muista mitä suunnittelimme" kuiskaan Susitassulle. Oppilas nyökkää, ja hidastaa vauhtiaan.
"Nytkö?" hän kysyy.
"Kyllä. Olemme riittävän kaukana leiristä" vastaan hiljaa. Susitassu ravaa Ruostekynnen luo. Hän pysäyttää tämän, ja sanoo hänelle jotain. Saavun paikalle perässä. Teeskentelen huomaavani hiiren hajun, ja hiivin pensaikkoon Ruostekynnen taakse. Odotan hetken, ja äkkiä hyppään varapäällikön selkään. Upotan kynteni syvälle kollin lihaan.
"Minä tapoin edellisenkin varapäällikön. Tapan sinutkin" sihisen.
"Mitä.. Pimeäkynsi! Lopeta! Auta, Susitassu!" Ruostekynsi ulvahtaa. Susitassu katsoo silti tyynesti vierestä.
"Minusta kuuluu tulla varapäällikkö!" mau'un hampaideni välistä painiessani suuren kollin kanssa maassa.
"Petturi! Epäilin sinua aina! Kerron Leijonatähdelle!" Ruostekynsi sähisee.
"Sinuna miettisin toisen kerran." sanon.
"En!" Kolli huudahtaa, ja ravistelee minut pois. Sitten hän hyppää päälleni.
"Nyt!" huudan Susitassulle, joka on edelleen vieressämme. Naaras hyppää kaatamaan Ruostekynnen, ja onnistuu. Nousen pystyyn, ja hyppäämme yhdessä Susitassun kanssa tämän kimppuun. Saan otteen kollin kaulasta hampaillani, ja puraisen. Varmuuden vuoksi vedän vielä varapäällikön vatsan kynnelläni auki. Tassuihini tulvahtaa verta.
"Hyvin tehty." maukaisen Susitassulle, kun nousemme pois velaton ruumiin päältä. Oppilas Nyökkää tyytyväisesti.
"Nyt sitten.. No, tiedät mitä tehdä." maukaisen, ja menen maahan makaamaan. Susitassu käy vierelleni, ja ummistamme silmämme. Tunnen lavassani suurta kipua, mutta jään silti siihen odottelemaan, että joku klaanistamme saapuisi.