Kirkas valo sokaisi silmiäni. Istuin tuolilla ja käteni olivat sidottuina taakse. Kirkkaan valon takia en nähnyt ympäristöäni, mutta tunsin sen olevan laaja.
Kuulin askeleiden tulevan lähemmäs kaikkialta. Eteeni astui synkän näköinen poika. Syvät, tummat varjot ja kuolemankalpeat kasvot olivat suuressa kontrastissa keskenään. Pojan silmät olivat vaaleanruskeat ja ne tuijottivat minua tummien ripsien alta.
En pystynyt puhumaan enkä liikkumaan.
Et taida muistaa minua? Kuulin pojan äänen pääni sisällä.
En.
Minä olen vain yksi niistä useista joiden elämästä teit sietätöntä. Sinä et suostunut jättämään minua rauhaan monen vuoden vainoamisenkaan jälkeen. Sinun takia minä kuolin. Ja mikä oli rangaistuksesi? Sinut erotettiin koulusta vuodeksi! Vuodeksi!! Niinkö vähän elämäni merkitsi kaikille?!
Tiedätkö miksi et voi saada muistojasi takaisin? Koska alitajuntasi ei halua muistaa. Et sismässäsi halua saada muistojasi takaisin. Mutta muistosi eivät ole kadonneet kokonaan. Ne pitää vain kaivaa tarpeeksi syvältä.
Samassa poika edessäni häviää. Tunsin kuinka jokin kaivautui pääni sisälle, aiheutten suurta tuskaa. Huusin ääneen kun silmäni alkoivat vuotamaan verta, jonkin tutkiessa meltäni sen syvimmästä päästä. Tuhannet äänet, huudot, kuiskaukset, tapahtumat, hetket ja ihmiset vilisivät edessäni. Olisin voinut tarttua niihin helposti pelkällä pienellä ojennuksella. Mutta samassa minua alettiin kiskomaan väkivaltaisesti yhtä tiettyä hetkeä kohti.
———
-Hyppää vittu!! Kuulin oman ääneni huutavan.
Tunnistin seisovani koulun pihalla, kentän laidalla. Ympärilläni seisoi porukkaa ja kaikkien katseet olivat suuntautuneet koulun katolle. Mukaanlukien omani.
Näin kaiken silmilläni mutta sanat eivätkä ajatukset olleet omiani enkä pystynyt kontrolloimaan niitä.
Katonreunalla seisoi lyhyt, mustat hiukset omaava poika. Hän tuijotti maata jähmettyneenä paikoilleen.
Katseeni kääntyi vieressäni seisovaan Oweniin, joka seurasi tilannetta vakava ilme kasvoillaan. Huomasin kaukana edessä Rosen ja Alicen. Katseeni kiinnittyi ensimmäisenä Roseen. Ilo ja rakkaus tyttöä kohtaan täytti sisimpäni enkä pystynyt, kuin tuijottamaan hänen kaunista olemustaan.
Oweni tönäisi minua olkapäähän ja palautti takaisin tähän hetkeen. Poika katolle otti askeleen lähemmäs reunaa. Riemu ja onni johtivat mieltäni, jossa kaikui vain yksi sana. Hyppää. Hyppää. Hyppää. Hyppää. Hyppää. Hyppää.
-hyppää nyt saatana!! Huusin kärsimättömästi, vihan tuota poikaa kohden tehostaessa jokaista sanaani.
Pihalle astui silmälasipäinen blondi poika. Toisen pojan katolla nähdessään hänen silmänsä laajentuivat kauhusta.
-kyle!! Kiltti, älä tee sitä! Poika huusi paniikin täyttämällä äänellä kyynelten virratessa poskilla.
-m-mä en pysty tähän enää. Kuului Kylen heikko ääni katolta.
-ei tarvitekkaan!! Senkun hyppäät!! Huusin ivan täyttämällä äänellä.
Miller katsoi minua vihaisesti, kunnes lähti juosten takaisin lasisille koulun oville ja riuhtoi sen auki.
YOU ARE READING
Kuka minä olen
RomanceTarina pojasta, joka menetti muistonsa. Tarina menneisyyden ja nykyisyyden välillä tasapainottelusta ja huonoista päätöksistä. 17-vuotias Boris herää sairaalasta ilman mitään muistikuvia entisestä elämästään. Kaikki pitää aloittaa alusta ja elämän j...
