Kuka minä olen

24.11.2018

Mary ei ollut kotona. Hyvä. otin mukaan sytkärin ja tupakka-askin. Avasin natisevan ikkunan jonka kautta pääsi paloportaille. Kirotun marraskuun takia ulkona pimeni jo todella aikasin, ja kun ei ollut vielä edes lunta, portaita oli vaikea nähdä ja minun piti varoa jokaista askeltani etten kompastuisi. Tuuli tarttui kiinni liian ohueeseen takkiini ja sai sen lepattamaan villisti, kun kiipesin paloportaita ylös katolle. Istuin katon reunalle ja sytytin tupakan. Nautin tuulesta joka puhalsi kasvojani vasten ja sekoitti hiuksiani. Pidin täällä istumisesta ja maisemien ihailusta. Iltaisin kaupungin vilkkaat äänet olivat musiikkia korvilleni. Tämä oli paikka jonka pyhitin kokonaan itselleni. Vain täällä pystyin tuntemaan itseni vapaaksi ja hetkittäin jopa onelliseksi. Minulla tosin oli aina vain harvemmin aikaa käydä täällä.

Arjestani oli tullut kiireistä ja hektistä.
Eikä opiskelusta vieläkään tullut mitään. Ensimmäinen päivä koulussa oli hirvein. Silloin minusta tuntui ensimmäisen (mutta ei viimeisen) kerran siltä ettei koko kesää olisi edes tapahtunut. Uudet luokkalaiseni, jotka olivat kaikki vuotta nuorempia, käyttäytyivät varautuneesti lähelläni. Eivätkä he olleet ainoita lähes kaikki oppilaat hiljenivät ja katsoivat muualle kun ohitin heidät. Kaikki johtui siitä videosta, joka oli kesän lopussa kiertänyt ympäri nettiä ja kaikki olivat nähneet sen. Video, jossa minä käyn Owenin kimppuun. Ainoat jotka käyttäytyivät normaalisti seurassani olivat Rose, Dylan ja Alice.

Kaikki lukiossa oppimani oli mennyttä, joten aloitin täysin nollasta. Tieto ei tarttunut päähäni ja mikään opetettu asia ei meinannut pysyä mielessäni. Se oli yhtä helvettiä, kun opettajat jankkasivat samoja asioita päivästä toiseen mutta kaikki meni minulta täysin ohi. En tiennyt koska valmistuisin lukiosta vai valmistuisinko ollenkaan. Kaikki koulupäivät tuntuivat mahdottoman raskailta.

Koulussa minä keskityn opiskeluun. Söin kuitenkin aina Rosen, Alicen ja Dylanin kanssa ja vietin välitunnit myös heidän seurassaan. Olimme tutustuneet uudestaan jo jonkin verran. Justinin puuttuminen sai tunnelman silti vieläkin synkäksi ja aina oli tunne, että joku puuttui. Mutta kyllä minä pidin heidän seurastaan ja oli meillä välillä hauskaakin yhdessä. En tosin muista juuri nyt yhtään sellaista hetkeä. Owen vietti aikansa samojen tyyppien kanssa kuin kesällä. Välillä huomasin hänen katsovan meidän suuntaan haikeasti. Raivoni häntä kohtaa ei ollut laantunut, olin vain oppinut hallitsemaan sitä.

Lisäksi sain töitä. Oli aika ottaa vastuu elämästäni ja alkaa tienaamaan omaa elantoa, jotta pääsisin muutamaan pois Maryn luota heti kun täytän kahdeksantoista. Katsoin netistä kaikki mahdolliset työpaikat joissa pystyisin työskentelemään koulun ohella. Löysin työpaikkahakemuksen pikaruokaravintolaan, joka sijaitsi muutaman junapysäkin päässä asunnolta. Työ oli raskasta ja fyysistä, eikä palkkakaan ollut kummoinen. Huutoa ja haukkumista sai kuulla, jos teki yhdenkin virheen.

Koulu alkoi arkisin 7.30 ja loppui 16.15. Koulusta lähdin suoraan työpaikalleni, jossa tein töitä viidestä kymmeneen, jonka jälkeen tulin kotiin jossa yritin väkisin tehdä läksyjä ja harjoitella kokeisiin, joista en kuitenkaan pääsisi läpi. Kaikki tieto mitä luin oppikirjoista lähti päästäni samantien kun olin lukenut ne.

Aluksi olin todella väsynyt ja meinasin aina nukahtaa tunneilla. Mutta sain selville pian, monen välikäden kautta, että jotkut koulumme oppilaat myivät huumeita, jotka poistivat väsymystä, auttoivat keskittymään ja saivat olon energiseksi. Olin jo ehtinyt innostumaan mutta pian minulle selvisi, että huumeita kauppasi vain ne samat tyypit jotka olivat Owenin mukana käyneet Theon kimppuun. Punnitsin vaihtoehtoja ja päädyin lopulta sen jätkän juttusille, joka oli rampeilla sanonut Owenille tämän menevän liian pitkälle. Erik Karlson. Teimme sopimuksen: minä annan rahat Erikille ja hän myy minulle haluamani huumeet. Ne saivat oloni pirteäksi ja jaksoin koulu- ja työpäivät. Niiden vaikutuksenalaisena kaikki tuntui helpommalta ja yksinkertaisemmalta. Pystyin elämään harmaata arkeani jokseenkin normaalisti. En ottanut mitään kuitenkaan kovinkaan usein. Vain jos aamulla tai töissä väsytti todella paljon otin yhden jotta pysyisin pirteänä. Joskus saatoin illalla ottaa Theon antamia unilääkkeitä jotta saisin nukuttua. Kumpikaan huumeista ei ollut kovinkaan vahvoja rauhoittaviakin oli laimennettu unilääkkeillä. Vältin kuitenkin ottamasta molempia samana päivänä. Kerran olin ottanut piristävän ennen töitä ja nukuttavan töistä tullessa. Tuloksena oksensin koko yön hirveissä vatsakivuissa, tärisin, kaikki aistini heikkenivät, päätäni särki ja silmäluomeni painuivat väkisin kiinni, mutta en silti pystynyt nukkumaan. Aamulla minulle nousi 40-asteen kuume joka piti minut sängyssä kolme päivää.