~Vain mun~Yoonmin~

1

(Jiminin nk)

Istuin kylmälle penkille ranalla ja hautasin pääni jalkoihini ja annoin kyynelten valua. Mulla oli paha olla ja palelin mut en halunnut nostaa edes päätäni ylös.

Mulla ei ollut ketään joka olis mua kuunellut ketään ei koskaan kiinostanut miten Jiminillä menee. No eipä mua kauheesti kiinostanut avatua myöskään, olin liijan ujo ja pelkuri.

Kaikkien mielestä oli söpöä vitsailla mun pituudesta ja mun lyhyistä sormista, mutta todellisuudessa mua hävetti että olin lyhyt ja että mun sormet myös oli lyhyet oikeastaan vihasin kaikkea itsessäni. Kaikkea. Olin vain yksi iso itkupilli.

Havaihduin ajatuksissani kun tunsin jonkun käden koskettavan mua ja nostin pääni nopeasti pystyyn.
"Jimin onks kaikki hyvin?" Tuo poika jolla oli vaaleathiukset katsoi mua. "On" vastasin yoongille.
"Sä oot itkeny. Miks?" Yoongi kysyi. En halunnut vastata mutta sydämeni suorastaan halusi huutaa.
"Koska kukaan ei välitä musta tai mun tunteista" sanoin ja aloin taas itkeä.
"Jimin ei asia oo noin" Yoongi lausui.
"Mä välitän" tuo jatkoi. Aloin itkeä vain ennemmän.

Yoongi joka osasin olla mukava mutta halutessaan osasi satuttaa pahasti kuulu mun parhaisiin ystäviin ja olin myös hieman ihastunut tuohon, mutta yritin sitä peitellä mahdollisimman hyvin, en tiennyt tiesikö tuo vai ei.

///tässä on mun Yoonmin tarinan eka osa🙈vähän jänittää julkasta tätä kun en tiiä lukeeko tätä koskaan kukaan mut kertokaa ihmees mitä piditte ja toivottavasti nyt joku lukis🙈