Yö satamassa oli kylmä ja satoi kaatamalla. Tummiin pukeutunut mies juoksee konttien välistä ase kädessään. Hän vilkuilee ympärilleen, etsien jotakin, tai jotakuta. Vesipisarat sumentavat näön.
Etäisyydeltä kuuluu useita eri juoksuaskelia. Mutta kuuluvatko ne vihollisille vai tovereille? Mies juoksee askeleiden suuntaan ja näkee hänen ystäviensä saartaneen vihollisen. Kuuluu laukaus. Se on ohi.
Ei kauaakaan, kun viereiseltä kujalta kuuluu vauvan itkua. Mies voisi olla piittaamatta ja juosta toverinsa kiinni, mutta jokin hänessä vaatii kääntymään ja menemään katsomaan. Mies huokaisee raskaasti ja kävelee kujalle.
Jonkun köyhän, luultavasti asuttamattoman, talon takaoven portailla on kori, josta itku on lähtöisin. Mies nostaa vilttiä pienen vauvan kasvojen päältä. Hylätty lapsi. Niitähän Sisilian kaduilta löytyy, mutta ei vauvaa voi jättää heitteille. Tämä pienokainen on maannut yksin kylmissään ties kuinka kauan.
Kylmän mafioson sydämessä käväisee myötätunnon pilkahdus. Vaikka mies kuinka yrittäisi, ei hän kykenisi jättämään nyyttiä siihen. Ei hän niin julma ole. Hän tietää ettei saisi, mutta nostaa korin varovaisesti märältä betoniportaalta ja lähtee hitaasti sen kanssa kävelemään sateeseen, kohti kotia.
YOU ARE READING
RISTITULI
Action"Voinko luottaa sinuun?" Seurasi hiljaisuus. "Voitko muutakaan?" Italian mafian kasvattama 15-vuotias löytölapsi Elda joutuu tavallista vaarallisemmille teille ja vaikeiden valintojen eteen lupautuessaan saattamaan perheestään eksyneen nuoren tytö...
