~Vain mun~Yoonmin~

3

(Yoongin nk)

En ollut nähnyt sen ilan jälkeen ketään, mutta nyt Namjoon suorastaan pakotti mut tulemaan koska asia oli tärkeetä.

Saavuin ovelle ja koputin ja avaaja oli Jin. "Kato tulit." Tuo lausahti ja mä nyökkäsin. Kävelin olohuoneeseen missä kaikki oli.

Hobi istu nojatuolissa, Namjoon toisessa nojatuolissa ja Taehyung ja Jimin istui sovalla. Istuin sohvalle ja huomasin Jiminin kahvahtavan vähän kauvemmas ja kaikki muutkin näki sen, Jin päätti pelastaa tilanteen istumalla meidän väliin. "Mulla oli asiaa, tää juttu pitää selvittää." Namjoon avasi suunsa. "Jimin pelkää Yoongia ja Yoongi ei halua nähdä meistä ketään. Se on ongelma." Jin jatkoi Namjoonin lausetta. Jimin näytti hieman tyrmistyneeltä ja oli kai valmiina vastaamaan tämän olevan vale, mutta Taehyung otti tuota kädestä ja kuiskasi tuolle jotain mikä kumma kyllä sai mut kihisemään raivosta. "Yoongi vois vaikka ensin pyytää anteeks kaikilta ja varsinkin Jiminieltä." Taehyung avasi suun ja olin tyrmistynyt. Tuo käski minun pyytää anteeksi ja kutsui vielä kaiken lisäksi jiminiä lempinimellä. "Mä en pyydä ku jiminiltä anteeks ja kaksin." Vastasin ja kaikki muut olivat valmiita antamaan meille aikaa paitsi Taehyung. "Tae se tarkottaa myös sua." Namjoon lausahti. "Mä en jätä Jiminietä kaksin Yoonginkanssa.." Taehyung alkoi laittamaan vastaan ja oli aikomassa jatkaa, mutta tuo keskytettiin. "Taehyung nyt." Jin komensi ja tuo totteli.

Jäimme kahden taino muut olivat keittiössä eli varmaan kuulivat puolet. Jimin näytti silmiin nähden valmiita kiljumaan jos lähestyisin tuota edes askeleen. "Anteeks Jimin." Lausahdin. "Tiiät kyllä että en osaa pyydellä anteeks tai hallita mun tunteita." Jatkoin. Jimin nyökytteli ymmärtävästi.
Saatana kun tuo näytti hyvältä kun tuon hattaran pinkit hiukset heilu tuon nyökäyksien tahdissa. "Saanhan mä anteeks Jimin." Kysyin ja tujotin tuota suoraan tuon silmiin. "Ehkä.." Tuo sopersi hiljaa. "Mitä mä teen et saan anteeks?" Kysyin. Sain vastaukseksi jotain muminaa jota tuo tuskin itsekkään kuuli. "Jimin?" Katsoin tuota kysyvästi. "P-pussaa...m-mua.." Tuo sopersi heleä puna poskillaan. En voinut olla päästämättä pientä hymyä kasvoille kun läheni tuota ja painoin huuleni tuon pehmeille huulille. Elämäni paras hetki.

Pitkästä aikaa tällä uusi luku. Olkaa hyvä:)