Pelasta minut itseltäni

29 - Tuore ja tulehtunut - Anza & Riki

Words: 715

Puhisen vihasta. Miten Lauren voi tehdä Akashille niin? Kohta kuuluu koputus. Sen varaan laskinkin. Tässä tilassa en saa koskaan olla rauhassa vaan Lauren aina änkeää tänne. Tosin tänään huone on liian pieni kahdelle. Hän avaa oven, vaikka en vastaa. Hän istuu sängylle ja taputtaa paikkaa vierellään. Jään ravaamaan edestakaisin.

"Onko kaikki hyvin?" "Miten helvetissä sinä kehtasit? Helvetti soikoon! Akashi oli juuri romahtanut ja sinä ajattelit vain seksiä ja sitten saatte sen ansiosta oikein lapsen!" huudan. En edes tiedä, miksi olen näin loukkaantunut. Johtuuko se omista huonoista kokemuksista vai kateudesta, sitä en tiedä. Okei tiedän täsmälleen mistä se johtuu mutta se haava on liian tuore ja tulehtunut sörkittäväksi.

"Ei se mennyt niin. En minä käyttänyt Akashia hyväksi, hän halusi sitä, me molemmat haluttiin sitä", Lauren selittää rauhallisesti katsellen minua. Tiedän tuon katseen hän yrittää ymmärtää. Ei hän kuitenkaan voi ymmärtää, kukaan ei voi, paitsi Marc. Hän oli paikalla, hän kuivasi ne miljoonat kyyneleet ja peitteli sänkyyn luvaten jäädä siihen niin kauaksi aikaa, että nukahdan.

"Niin ne hyväksikäyttäjät aina sanoo!" huudan.

-

Akashi kuuntelee Anzan huutoa painaen päänsä käsiin. Hän yrittää ymmärtää, mutta ei tajua miksi tämä on niin iso asia pikkuveljelle.

"Mä kerroin Anzalle raskaudesta, se otti sen hyvin raskausviikkoihin asti. En tiedä, mikä hänelle tuli. Hän lähti silmät salamoiden pöydästä ja meni huoneeseensa, kun Lauren meni hänen luoksensa hän alkoi huutamaan jotain kuinka Lauren olisi muka hyväksikäyttänyt minun juuri romahtanutta tilaani ja lopputuloksena on nyt lapsi", lopulta Akashi vain soittaa Rikille, joka lupaa tulla rauhoittamaan tilanteen.

-

Kun Riki tulee huoneeseen, Anza romahtaa. Hän alkaa huutamaan kurkku suorana ja itkemään. Hän huutaa, kuinka kukaan ei ymmärrä. Riki sulki hennon pojan syliinsä ja alkoi rauhoitella. "Kaikki on ihan hyvin", Riki vakuuttaa uudelleen ja uudelleen. "Eikä ole, mikään ei ole enää koskaan hyvin, heidät riistettiin minulta!" Rikiä sattuu katsoa poikaa siinä tilassa, huutamassa, itkemässä ja tärisemässä. Akashi silittää Anzan hiuksia hellästi. "Ketkä riistettiin sinulta?" Siihen hän ei saa muuta kuin päänpudistuksia ja parkumista. Kolme miestä katsovat toisiaan avuttomina, mitä he tekevät ja miten he saavat vastauksia.

Kestää lähemmäs puolitoista tuntia ennen kuin Anza rauhoittuu ja nukahtaa. Miehet lähtevät huoneesta vähin äänin. "Kenelläkään pienintäkään aavistusta mistä hän voisi puhua?" Riki kysyy. Vastauksena vain kieltoja, kumpikaan ei tiedä mistä puhutaan. "Jos hän herää älkää yrittäkö puhua asiasta, ettei tuo toistu, puhun asiasta hänen kanssaan huomenna", Riki antaa viimeisiksi ohjeiksi ennen kuin hän lähtee.

-

Illalla Riki tutkii Anzan tietoja, kaikkia mahdollisia, hänen omiaan, joita ei ole missään muualla sekä valtakunnallisia, jotka näkee jokainen lääkäri. Hän tajuaa karun totuuden.

-

"Anza, meidän pitäis puhua", Riki aloittaa. "Senhän takia sä käyt meillä", vastaan naurahtaen. "Mut tää aihe ei oo helppo ja tiedän, ettet oo ite käsitellyt tätä loppuun, mutta meidän on pakko puhua tästä", Riki on harvoin noin vakava. Katson häntä odottavasti.

"Mä tiedän sun raskaudesta ja abortista", hän vain pamauttaa sen kuin se olisi jokapäiväinen asia. Hän tökkää tietämättään hyvin tulehtunutta haavaa.

Rikin nk.

Anzan käytös muuttuu sekunneissa. Aihe on paljon pahempi kuin fobiat tai hyväksikäytöt yhteensä.

Hän on vetänyt itsensä kyykkyyn sikiöasentoon ja keikkuu kuin hypnoosissa edestakaisin kantapäiltä varpailleen. Sydämeni ensin pysähtyy ja sitten särkyy.

Menen pojan luokse ja vedän tämän hellästi syliini. Hän on ihan erilainen kuin eilen.

"Mun ei annettu pitää niitä, kuulemma se olis ollu jotenkin haitaksi. Mutta siinä hetkessä, kun mä näin ultrassa ne kaks pientä ihmisen alkua, ihan sama vaikka niitten isä oli kiusaaja ja raiskaaja. Mä rakastuin niihin, mä sain uuden otteen elämääni. Ja sitten mä kuulen, etten mä saa pitää niitä vaan että mulle tehdään abortti mun vanhempien suostumuksella. Mulla oli muutamassa hassussa tunnissa tullut ihan eri tulevaisuuden kuva. Halusin ne lapset. Halusin antaa niille hyvän ja rakastavan kodin, mitä mulla ei ollut, ja sitten ne riistettiin multa", Anza alkaa itkeä sydäntä särkevästi. Lasten menetys oli hänelle kova paikka. Niiden avulla hän olisi päässyt ylös omasta mustasta kuopastaan.

"Ja nyt mua pelottaa, etten koskaan löydä sellaista miestä, joka hyväksyisi mut vikoineni kaikkineni ja mä olisin vaan halunnut ne lapset", hän purskahtaa kahta kauheampaan itkuun.

"Mä hyväksyn sut", lipsahtaa suustani ennen kuin kerkeän estää.

Anza nostaa kyyneleiset kasvonsa minua kohti ja suutelee minua. Hänen kätensä lipuvat niskaani. Vastaan hänen hapuilevaan suudelmaansa laittaen käteni hänen niskaansa. Toinen käteni menee hänen hiusten sekaan. Kaadun sohvalle selälleni hyväillen miehen niskaa ja hiuksia.

En tiedä kuinka järkevää tämä on saati kuinka paljon tulen katumaan tätä mutta minä en tätä pysäytä.