Unohdetut

24. luku - Tae

"Se vitun kakara pitää minua pilkkanaan! Jos Park kuvittelee selviävänsä tästä ehjin nahoin, on hän pahasti väärässä. Hän tulee kärsimään. Minä tapan hänet omin käsin, se on varmaa."

Työpisteensä ääressä istuva Ole naksautti sormiaan ja Michael Hirchin tallenteelle nauhoittunut ääni katkesi.

"Kuten kuulet, hän on sangen hyväntuulinen", Ole totesi leveä virne kasvoillaan. "Ja näköjään hän kanavoi kaiken vihansa sinuun."

"Vähät siitä. En pelkää häntä", Tae sanoi ja pyyhkäisi välinpitämättömästi hansikoidulla kädellään ilmaa. Hän halveksui Michael Hirchiä, mutta nyt kun mies oli tilapäisesti poissa pelistä ei Tae piitannut miehestä tippaakaan. Hirchin elimistöön asennettu siru oli kuitenkin vain pelannut heille lisää aikaa, eikä se tarjonnut ratkaisua heidän ongelmiinsa.

"Aiotko sinä tappaa Hirchin?" Ole kysyi katsellen Taeta rauhallisesti. Monikaan muu ei olisi kehdannut esittää Vapauden johtajalle niin suoria kysymyksiä, mutta Olen kohdalla oli toisin. Hän ei ollut Taen alainen, vaan he kaksi olivat keskenään ennen kaikkea hyviä ystäviä.

"En tiedä vielä. Miksi sinä kysyt?" Tae kysyi tuikeasti.

Ole nojautui tuolissaan taaksepäin ja kallisti päätään. "Koska se kiinnostaa minua. Muutama kuukausi sitten et olisi harkinnut kahdesti, vaan olisit hankkiutunut hänestä eroon heti kun mahdollista. Mikä siis on muuttunut?"

Sen sijaan että Tae olisi vastannut Olen kysymykseen, hänen silmänsä hakeutuivat valvontakamerataululle. Taulu näytti satojen Vapauden päämajaan asennettujen valvontakameroiden toimintaa suorana streamina, mutta siitä huolimatta Taella meni vain muutamia sekunteja ennen kuin hän löysi etsimänsä. Hän löysi sen, koska tiesi mitä haki.

Kamera numero 53 oli sijoitettu kellarikerroksen suureen ruokasaliin. Ruokasaliin, joka oli täynnä pöytiä. Yhdessä noista pöydistä istui Sue, joka parhaillaan nautti iltapalaa yhdessä ystävänsä Moiran kanssa. Sue nauroi ja näytti onnelliselta, ja Tae tunsi olonsa tyyneksi.

"Vai niin", Ole vihelsi merkitsevästi ja Tae tajusi, että hänen viisas ystävänsä oli huomannut mitä hän katseli. "Kukapa olisi uskonut?"

"En ymmärrä mistä sinä puhut", Tae totesi viileästi. Hän oli tyytyväinen, että valvontahuone oli häntä ja Olea lukuun ottamatta tyhjillään. Ole kuitenkin tunsi Taen tarpeeksi hyvin tietääkseen, että hermostuessaan Tae puristi peukalonsa etu- ja keskisormensa väliin, aivan kuten hän juuri tällä hetkellä teki. Ele oli lähes huomaamaton, mutta se ei jäänyt Olelta huomaamatta.

"Oletko kertonut hänelle miksi sinä aina verhoat sormesi?" Ole kysyi venyttäen Taen tarkkanäköisten kysymysten sietokykyä. 

Tae pudisti päätään lähes huomaamattomasti. Harva tiesi, että hän käytti hansikkaita välttääkseen suoraa ihmiskosketusta. Kukaan muu kuin hän itse ei tosin tiennyt mistä asia johtui. 

"Pelaat vaarallista peliä", Ole sanoi. "Vaikka onhan hän kaunis tyttö, jopa minä näen sen. Eikös hän kuitenkin seurustellut Jes--"

"Riittää jo", Tae ärähti ja Ole otti vinkistä vaarin. Hän tiesi milloin oli aika vaieta. "Oletko saanut kaapattua mitään muuta kuin Hirchin jonninjoutavia jaarituksia?" Tae kysyi hieroen ohimoaan oikealla kädellään.

"Enpä oikeastaan. Mutta eikö se ole hyvä asia? Hän on liian keskittynyt hankkiutumaan eroon sirusta, eikä ehdi valvomaan mitä alueella tapahtuu", Ole sanoi ja Tae nyökkäsi. Ole oli luultavasti oikeassa.

"Entä Josh?" Tae esitti jatkokysymyksen.

Ole napautti edessään olevaa lasilevyä ja tietokoneen ruudulle ilmestyi Unohdettujen alueen kartta. Sininen piste kartalla osoitti Joshin sijainnin, ja tällä hetkellä hän näytti olevan majassaan.