-Lovely-

~Rakas, kaipasin sua~

"Molly?", kysyn ja ajan autolla kovaa vauhtia eteenpäin. "Niin?", tämä vastaa, "Mitä merkkaan sulle?", kysyn ja katson tätä silmiin, "Rakastan su..", kerkeän vain kuulla kun auto törmää kallioon.

Herään sairaalasta, "Missä olen?", kysyn hoitajalta, "Ylilääkäri, hän heräsi!", kuulen tämän huutavan, huomaan jonkun valkotakkisen lähestyvän minua, "Olit onnettomuudessa..", tämä alkaa selittää. "Kauanko olen vain maannut täällä ja minulla oli siellä autossa ihan varmasti joku kyydissä, muistaisi vain kuka..", keskeytän ja silmäkulmastani putkahtaa kyynel. "Ben, jos autossa oli joku, hän on kyllä kunnossa.", lääkäri sanoo,  "Ja olet ollut täällä melkein kolme kuukautta.", hän jatkaa.

Mietin, mietin ja mietin, mutta en saa päähäni, kuka oli kyydissäni. Päätän jatlaa elämää, mutta tämä jää vaivaamaan minua. Äitini tulee katsomaan minua, "Ensiviikolla lähdetään huvipuistoon!", tämä sanoo pirteänä, sillä haluaa lohduttaa minua ja hymyilen vastaukseksi.

Saavumme äitini kanssa huvipuistoon, en ole käynyt täällä ennen, sen jäkkeen kun entinen suljettiin. "Mihin ekana?", kysyn äidiltäni, kun olemme saaneet rannekkeet. Äitini päättää lähteä kuitenkin kahvilaan, joten jatkan matkaani yksin. Kiertelen eri laitteissa ja lopulta päädyn vuoristorataan, se on suuri. *Nyt se lähtee*, ajattelen ja huokaan innostuneena, vieressäni istuu joku tyttö, joka näyttää hyvin tutulta, mutta mistä? Tutkin tyttöä silmilläni, mutta en vain keksi. "Hei, kuka oot, näytät niin tutulta?", kysyn tältä, "Molly", kuulen tämän vastaavan. Mollysta tuöee mieleeni jotain, mutta en vain keksi mitä, pääni lyö tyhjää.

"Oon Ben!", lisään vielä. Vuoristorata menee kovaa vauhtia eteenpäin, mutta yhtäkkiä jotain tapahtuu, se pysähtyy, "Totta, näytät tutulta", tyttö vastaa. "Joku sähkövika?", sanon kysyvästi ja alan katsoa ympärilleni.

"Haluutko vaihtaa numerot?", kysyn ja hymyilen, puhelimeni meni mäsäksi onnettomuudessa, joten minulla on uusi. "Mikä ettei", tyttö vastaa, "Äänesikin on niin tuttu", sanon mietteliäästi ja annan numeroni tytölle ja tallenan hänen numeron. Vuotistorata alkaa taas liikkua.

"Haluutko vaikka kierellä mun kanssa laitteita?", kysyn ja pieni puna nousee poskilleni. Hän hymyilee kauniisti vastaukseksi.

Kiertelen tytön kanssa laitteita. Nauramme ja juttelemme kaikesta, mutta tuntuu, että me molemmat salaamme jotain. Mutta annan asian olla, ainakin vielä toistaiseksi.

Mieleeni tulee muistoja ennen onnettomuutta, jonkun kainiin tytön kanssa.

"Hei Molly, lähdetkö syömään illalla?", tekstaan tälle viikkoa myöhemmin, katson vain puhelintani, en voi laittaa sitä pois, ennen vastausta.

Lopulta hän vastaa. "Mielelläni!", luen ja hymyilen, "Mikä on osoitteesi, haen sut ilta kuudelta?", tekstaan tälle ja hän kertoo osoitteensa.

"Hei, oletpa kaunis", sanon Mollylle kun haen tätä. Ajan uudella autollani ravintolan pihaan. Avaan oven Mollylle ja hymyilen, istun varaamaani kahdenhengen pöytään Mollyn vastapäätä. Tarjoilia tulee ojentamaan ruokalistat, tilaame ruuat ja alamme jutella.

"Millainen elämä sulla on ollut?", kysyn Mollylta. "No, aika huonoa tuuria, joku aika sitten jouduin auto-onnettomuuteen..", tämä kertoo, "Aika sattuma..", sanon, "Minulle kävi samoin, en vain musita siitä hirveästi..", jatkan, "Mutta ei siitä tarvitse nyt puhua", sanon ja hymyilen. Samalla huomaan tarjoilian tuovan ruokamme, juttelemme Mollyn kanssa vähän mistä sattuu.

"Millon tavataan?", kysyn puhelimessa Mollylta, viidenpäivän päästä ravintola treffeistä. "Huomenna olisi aikaa, keksi kotain kivaa, olen valmiina kello viisi illalla", tämä vastaa, "Heippa!", sanon lempeästi ja lopetan puhelun. Mietin, mitä keksisin?

Lähden hakemaan Mollya. "No, minne mennään?", tämä kysyy ja hymyilee. "Kohta näet", sanon ja isken silmää hymyillen. "Tänään kävellään", sanon kun olemme saapyneet ulos. Lähden johdattamaan Mollya kohti puistoa.

"Yllätys!", sanon Mollylle, kun olemme saapuneet puistoon ja johdatan tämän piknicille, josta näkee kauniin auringonlaskun. Syömme ja juttelemme.

Kahden viikon päästä lähden hakemaan Mollya jo kuudensille treffeille. Menemme tälläkertaa kiipeilemään. "Sun kanssa on aina niin hauskaa!", sanon ja hymyilen.

Olemme tapailleet nyt vuoden. Haen Mollyn ja vien kauniille rannalle autingonnousun aikaan. "Niin kaunista", totean. Ja Molly nyökkää ja nojaa minuun, haan Mollya.

"Molly?", kysyn tältä. "Niin?", tämä vastaa ja hymyilee. "Mitä merkkaan sulle?", kysyn ja hymyilen onnellisesti. "Rakastan sua!", tämä vastaa ja tuntuu kuin kaikki muistot palaisivat.

"Molly?", "Ben?", sanomme kuin yhteen ääneen. "Si-sinäkö?", sanomme täysin samaaan aikaan. Hymyilen onnesta. "Kaipasin sua, rakastan sua.", sanon onnelisesti. "Olet elämäni valo, olet aina ollut, Molly Lily Albert", sanon ja hymyilen, huomaan kyyneleen tämän silmäkulmassa. "Muistat?", tämä sanoo ja rutistaa minua.

Katson Mollya silmiin ja suutelen tätä pitkään. "Olen onnellisin mies, kun saan olla kanssasi, rakas.", sanon lempeästi ja halaan taas Mollya.