Uskollisuuden salatut puolet

Luku 19

Nyt heti alkuun pahoittelen todella paljon tämän luvun myöhästymistä! Tiedän, että lupasin tämän viikonloppuna julkaista, mutta vastaan tuli pari ongelmaa. On ollut ihmissuhdedraamaa, paha mieli kaikesta tästä draamasta, stressiä koulusta ja lähestyvistä kirjoituksista ja muutenkin kiireitä. Korvaan tämän ottamalla itseäni niskasta kiinni ja julkaisemalla kaksi uutta lukua tällä viikolla ja pitämällä paremmin kiinni kerran viikossa uusi luku tavoitteestani. Kiitos kuitenkin kärsivällisyydestänne!

***

Huone, mitä Misha oli vielä joskus kutsunut ruokailuhuoneeksi, oli muuttunut aivan totaalisesti. Ennen sen suurten ikkkunoiden edessä ei ollut mitään, vaan valon annettiin tulla sisälle, mutta nyt ikkunoiden eteen oltiin vedetty raskaat punaiset verhot. Takassa ei ollut tulta ja huoneen valaistus oli himmeä. Kasvit huoneesta olivat kadonneet, samoin nojatuolit ja oikeastaan kaikki vanha kalustus. Nyt huoneessa oli tamminen pöytä ja sen ääreen oltiin vedetty epämukavan näköiset tuolit. ”Mitä sisustukselle on tapahtunut?” Misha kuiskasi hiljaa Dracolle odottamatta vastausta. ”Mietin samaa Malfoyn kartanosta..” Draco kuitenkin kuiskasi kireästi. He pysähtyivät parin askeleen päähän tyhjästä pöydästä. Huoneessa ei ollut heidän lisäksi vielä ketään muita. ”Pitäisikö meidän..” Misha aloitti ja osoitti vapaalla kädellään tuoleja edessään, mutta Draco puisti päätään. ”Ei. Ei ennen kuin Pimeyden Lordi on täällä.” Jokin Dracon äänessä ja olemuksessa oli muuttunut heidän astuttua huoneeseen. Dracon ääni oli kireä ja hän uhkui varmuutta ja kylmyyttä, jopa hänen kätensä tuntui kylmältä vasten Mishan omaa.

Askeleiden lähestyessä ruokasalia Draco irroitti nopeasti kätensä Mishasta ja työnsi samalla tämän kauemmas itsestään. Misha mutristi suutaan loukkaantuneena ja mulkaisi Dracoa, joka ei kuitenkaan katsonut häntä. Dracon katse oli kiinnittynyt huoneeseen tulijoihin. Ensimmäisenä huoneeseen astui kalpea nainen, jolla oli kylmät mustat silmät. Naisen hiukset olivat samaa väriä silmien kanssa ja ne olivat sekainen kiharapehko. Naisen kasvoille levisi ilkeä hymy hänen nähdessään Dracon ja Mishan. ”Aah mitenkäs isi voi kullanmuru? Hänellä on varmaan mukavammat olot kuin koskaan elämässään vai mitä?” Bellatrix käkätti astellen takan vierelle. Misha puri lujaa huultaan tehden kaikkensa, jottei alkaisi huutamaan naiselle.

Bellatrixin perässä asteli huoneeseen vaalea nainen, Narcissa, joka käveli Dracon vierelle ja kuiskasi jotain tälle, mihin Draco nyökkäsi vakavana ja kuiskasi jotain takaisin. Narcissa jäi seisomaan Dracon vierelle hermostuneen näköisenä ja huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Misha ei halunnut kysyä missä hänen äitinsä oli tai mitä tulisi tapahtumaan seuraavaksi. Hän vain seisoi jäykästi paikallaan niin kuin muutkin. Ainoastaan Bellatrix pystyi olemaan rennosti ja koko hänen olemuksensa huokui välinpitämättömyyttä. Misha otti pari askelta kauemmas Dracosta lähemmäs pöytää ja nojasi selällään siihen. Sivusilmällään hän huomasi Dracon vilkaisevan ihmeissään häntä kääntäen kuitenkin nopeasti päänsä takaisin ovelle. Odotus tuntui raastavan pitkältä ja Misha pystyi maistamaan veren suussaan sisäposkensa hermostuneen pureskelun jälkeen. Viimein kuului askelia ja huoneeseen lipui Pimeyden Lordin jättimäinen käärme Nagini ja tämän perässä itse Pimeyden Lordi Voldemort. Jokainen huoneessa olija kumarsi pienesti ja seurasi häntä nopeasti pöydän luo. Jokainen istui paikallee, Voldemort pöydän päähän ja Misha mahdollisimman kauas hänestä.

Voldemort risti pitkät valkoiset sormensa yhteen ja tarkkaili hiljaisuudessa jokasita pöydän ympärillä istuvaa kaikessa rauhassa. Misha ja Draco pitivät katseensa tiukasti pöydässä, kumpikaan tiedostamatta toisensa tekevän samaa. ”Aah Draco, Misha. Kertokaa toki meille kaikille mitä mielenkiintoista tässä pöydässä on.” Voldemort sanoi kylmällä, kimeällä äänellään saaden molemmat hätkähtämään ja nostamaan katseensa. ”Ei mitään herrani. Ei kerrassaan mitään.” Draco kiirehti sanomaan kun taas Misha mutristi uhmakkaasti huuliaan sanomatta mitään. ”Hmph hyvä niin. Emme tulleet keskustelemaan tänne pöydistä. Meillä on tärkeämpääkin puhuttavaa. Kai sinä olet Draco tietoinen siitä että tämä vuosi on lähenemässä loppuaan? Oletan, että olet saanut jotain aikaiseksi koulussa. Jotain merkittävämpääkin kuin opiskelu.” Draco nyökkäsi pienesti ja Misha käänsi kiinnostuneena katseensa häneen. ”Olen saanut häivytyskaapin korjattua. Nyt tarvitsee vain odottaa täydellistä hetkeä ja kaikki voi viimein tapahtua.” Draco sanoi yrittäen peittää kauhun äänessään. ”Täydellistä.. En olisi uskonut sinusta. Malfoyt ovat tuttuja epäonnistumisesta, mutta sinä Draco todella yllätit minut. Sinusta on paremmaksi kuin isästäsi. Voin toki luvata hänen pääsevän pian pois Azkabanista älä huoli. On suuri ihme, että hän on edes selvinnyt siellä tähän saakka.. Hänenlaiset miehet menettävät yleensä järkensä jo tässä vaiheessa. Todellisia ihmeitä Malfoyt..” Voldemort sanoi tasaisella äänellä.

Draco käänsi katseensa vaittonaisena käsiinsä miettien isäänsä, joka luhi silläkin hetkellä pimeässä ja kylmässä Azkabanin sellissä kirotun Potterin takia. ”Mitä sinun tulee Misha. Olen kutsunut sinut tänne tietystä syystä. Halusin nähdä sinut, kuulla mitä vastaat asiaani. Olen ollut... Taipuvainen sinua kohtaa.” Voldemort sanoi etsien pitkään oikeaa sanaa. ”En ole merkinnyt sinua niin kuin muita seuraajiani. Olemme pitäneet sinut salassa. Olet palvellut minua auttamalla Dracoa. Mutta silti olen joutunut miettimään, kenen puolelle sinä todella kuullut. Olisitko minun puolellani jollen olisi uhannut rakkaittesi henkiä?” Misha käänsi mietteliäät kasvonsa kohti Voldemortin käärmemäisiä ja jollain tavalla lumoavia kasvoja. Hän ei ollut varma mitä sanoisi. Ei tietenkään hän olisi tullut pimeyden voimien puolille, jos hänellä olisi ollut vaihtoehtoja, mutta sitä hän ei voinut sanoa ääneen. ”Herrani. Te olette se jota palvelen. Totta kai olisin tullut teidän puolellenne ilman uhkauksia. Te ajatte oikeaa asiaa, teidän perässänne haluan kävellä. Ja mitä merkkiin tulee, minulla on kaiverrettuna oma merkki käteeni, mikä muistuttaa minua aina todellisesta puolestani.” Misha valehteli kasvot peruslukemilla ja huomasi silmäkulmastaan Dracon vilkaisevan häntä nopeasti epäuskoisena. Huoneessa oli hetken aikaa hiljaista, kunnes viimein Voldemort hyväksyi vastauksen nyökäten.

Sinä iltana Dracon ajatukset pyörivät päivän tapahtumissa. Hän oli tajunnut hyvin selkeästi Mishan olevan tarkkailun alla. Misha ei ollut pimeyden voimien puolella ja Draco teki kaikkensa pitääkseen tämän osallistumismäärän pimeyden voimiin mahdollisimman pienenä. Draco ei halunnut Mishalle ongelmia. Jos Pimeyden Lordi saisi tietää totuuden Mishan teoista ja puolesta, se tietäisi kaiken loppua Mishalle. Draco haroi tuskastuneena platinan vaaleita hiuksiaan ja riisui mustat arkivaatteensa pois. Juuri sillä hetkellä hän vain halusi päästä nukkumaan. Hän kaipasi omaa sänkyään Malfoyiden kartanossa, sillä sänky Mishan perheen luona oli liian pehmeä hänelle. Hän kuitenkin teki poikkeuksen normaaleissa käytöksissään ja oli valittamatta asiasta. Draco pujahti viileiden silkkilakanoiden väliin ja värähti hieman kylmyydestä. Häntä kadutti oma laiskuutensa pukea yöpuku päälle, sillä silkkilakanat eivät tuntuneet lämpimiltä paljasta ihoa vasten.

Vaikka väsymys oli kova, ei Draco päässyt eroon ajatuksista hänen päässään ja pysyi hereillä. Hän ajatteli kuinka tyhjältä sänky tuntui. Hän ajatteli niitä öitä, jotka oli viettänyt Mishan kanssa samassa sängyssä, sitä kuinka hyvältä Mishan paljas iho oli tuntunut vasten hänen omaansa ja kuinka hyviltä Mishan huulet olivat maistuneet. Tämän kaiken ajattelu sai väsymyksen pian väistymään kokonaan Dracon mielestä ja uusien mielihalujen siirtyvän tilalle. Draco tunsi kohouman boksereissaan ja antoi mielihalujensa päästä valloilleen. Toki hän olisi voinut kutsua jonkun lähellä asuvan luihustytön paikalle, ei ollut väliä mihin aikaan hän otti heihin yhteyttä, he tulivat aina kun hän sanoi niin, mutta tällä kertaa Draco ei kutsunut heitä. Hän antoi oman kätensä tuottaa tulosta ja tuoda hyvän olon hänelle. Seinän toisella puolella Misha makasi hereillä sängyssään. Hänen huoneensa ei ollut koskaan ennen tuntunut yhtä vieraalta ja se sai Mishan kaipaamaan Frediä. Ei olisi enää pitkä aika siihen että he pääsisivät naimisiin. He olisivat viimein kokonaan toistensa ilman typeriä rikkoumattomia valoja. Kaikki olisi paremmin. Hän pääsisi eroon Dracon aiheuttamista kiusallisista tilanteista ja kiusauksista. Draco poistuisi hänen elämästään kokonaan.