May on tavallinen tyttö uudessa kaupungissa sekä myös uudessa koulussa.
"May..." hän sanoo hiljaa.
"Minä rakastan sinua"
Tää tarina kertoo siis tytöstä nimeltä May ja tää on mun ensimmäinen ihmistarina koska kirjotan sitten sitä SK kirjaa myös.
Enj...
*tossa kuva koulusta* ^ Herään aamulla puna-mustasta makuupussistani, keskeltä lattiaa. Tämän pitäisi olla huoneeni mutta nyt se näyttää vain paskalta. Nousen ylös ja vilkaisen samalla kelloani. "Eikä! Huudahdan. "Vain 20 minsaa aikaa" juoksen peilikaappini eteen ja yritän harjata takkuisia hiuksiani samalla kun pesen hampaita. Mutta tietenkään minun onnellani ei tapahtunut mitään hyvää. Hammasharja putoaa varpailleni. "Hiton sähköhammasharjat!" Huudan samalla kun juoksen kylppäriin. Sitten enää vaatteet ja aamupala, mikä helpotus! Ajattelin sillä oli vielä 15 minsaa aikaa. Laitan päälleni: valkoiset housut, topin ja villatakin päälle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
"Nyt enää aamupala ja- " Ei! Aikaa oli enää 5 min joten päätin napata omenan matkalle ja sitten otin repun ja lähdin. Kirosin itselleni matkalla mutta kun saavuin koulun pihaan työnsin se ajatukset vaan pois. Säikähdin hiukan kun huomasin miten iso se koulu oli ja kuinka paljon väkeä siellä oli. "Voinko auttaa teitä neiti..." Vanhan näköinen mies opettaja kysyy. "Neiti Lang, May Lang" Sanoin. " Niin niin. Olet se uusi. Seuraa minua niin näytän sinulle paikkoja" Hän sanoo. Seuraan häntä läpi koulun ankean pihan. Koulun kentällä pojat pelasivat koripalloa ja jalkapalloa, Tytöt juttelivat ja juoruilivat koulun nurkilla ja muuten piha näytti melko täydeltä. Opettaja johdatti minut sisään ja näytti vähän paikkoja.
•••
Olin nähnyt koko koulun noin 35 minsassa ja olin ihan väsynyt opettajan masentavaan dieselvauhti puhumiseen. Onneksi kohta oli tunti. "tässä on sinun kaapin avaimesi ja tässä ovat kirjasi" Hän sanoo ja samalla ojentaa avaimet sekä kirjat ja sitten vielä paperin jota arvasin lukujärjestykseksi. "Hyvää koulupäivää neiti Lang" Hän sanoo ja lähtee. Kannan kirjoja ja avaimia etsien kaappiani. "Kolmekymmentä kaksi.. kolmekymmentä kaksi.." jankkaan mielessäni samalla kun vilkuilen muiden kaappien numeroita. Vihdoin löysin kaappini ja sitten laitan sinne kaikki kirjat ja lukujärjestyksen jonka mukaan minulla on äidinkieltä. "Eikä, en jaksa äikkää" mutisen. "En kyllä minäkään. Mutta parempaa kuin matikka. Vai?" Kuulen että joku takanani sanoo. Käännyn äkkiä ympäri ja silloin huomaan että olen melkein kosketusetäisyydellä hyvin komeaan ja pitkään poikaan edessäni. "Öömm...." saan sanotuksi. "minun pitää mennä.. äi-äidinkielen tu-tunnille" sanon ja yritän lähteä sivulle päin mutta poika laittaa kätensä eteen ja törmään siihen. "Ei hoppua. Minulla on kysymyksiä" Hän sanoo tuijottaen minuun vihreillä silmillään, pikkuisen suklaanruskeita hiuksia naamallaan sillä hän joutui kumartumaan puhuakseen. Yllätys koska olin liian lyhyt, ta daa! "Mikä on nimesi?" Hän aloitti. " May, May Lang" Vastasin hiukan vastahakoisesti. "Kaunis nimi, kauniille tytölle" Hän vastaa virnuillen. "Entä minkä.. ikäinen mahtaa neiti olla?" Hän kysyy arvioiden. Mietin hetken pitäisikö kertoa ja miksi ihmeessä hän flirttailee kanssani ja että miksi saan tälläisen tunteen hänestä? " Olen.. 15" vastaan lopulta. "Ok" hän vastaa hiljaa. " Olen muuten Sky ja olen 16" tässä on jengini" Hän sanoo samalla kun kolme muuta poikaa kävelle meidän lähelle. "Newt" vaaleatukkainen poika sanoo ja nyökkää minulle kuin olisin joku prinsessa. "Alan" Sanoo punatukkainen ja lyhyt poika. "Freddy" sanoo mustatukkainen poika ja kumartaa edessäni. "Hei oikeasti! Sky... päästä minut! Tunti alkaa kohta ja olen täällä ekaa kertaa." Huudahdan hiukan paniikin vallassa sillä en ole kovin vahva persoona. "Sky c'mon. Päästä hiirulainen" sanoo punatukkainen poika jonka nimi oli Alan. "Sky!" Hän jatkaa. Sky töllöttää minua ihanan komeilla silmillään. "Nyt helvetti! Mikä on vikana kuulossa!" Freddy sanoo. "Okei okei. Sanoo Sky ja päästää irti minusta. "Kiitos" sanon hiljaa ja kävelen kohti luokkaa. "En unohda sinua kaunokainen!" Kuulen Sky'n huutavan. Huokaisen vain ja istun pulpettiini ajattelemaan. Miksi ihmeessä hän herätti minussa outoja väreitä ja tunteita mutta samaan aikaan pakokauhua? Olenko rakastunut?! Ei ei ei! En saa olla rakastunut tuollaiseen kusipäähän! Mutta toisinaan hän saa minut punastumaan ja liekehtimään. Samassa huomasin kuinka raskaasti hengitin ja että käteni olivat hikiset. "Lang? Kaikki hyvin?" Kuulen opettaja Hickoryn sanovan. "Juu kaikki hyvin.." vastaan ja avaan kirjan. Työnsin vain Sky'n ihanan naaman pois mielestäni ja keskityin opiskeluun.
•••
KIITOS ETTÄ LUIT EKAN OSAN JA SAA EHDOTELLA IDEOITA❤️
