BTS ONESHOTS (FIN)

yoonkook - not the words, but the feeling

Kesäinen päivä läheni loppuaan, ja kaupungin kadut hiljenivät odottamaan uutta aamua. Heikossa päivänvalossa viimeisetkin kulkijat astuivat rakennusten suojiin. Ikkunoista näkyi valoja, osa oli jo pimeänä. Muutama auto ajoi ohi ja läheisessä baarissa juhlat olivat vasta alkamassa.

Puistoalueen vieressä sijaitseva kerrostalo näytti jo sammuttaneen valonsa, mutta muutaman ikkunan takaa näkyi valoja. Verhot olivat auki makuuhuoneessa, jonka hämärässä valaisivat Jungkookin sytyttämät kynttilät. Yksi molemmilla puolin sänkyä yöpöydillä, kolmas kirjahyllyssä ja neljäs ikkunalaudalla. Avonaisesta ikkunasta kuului öisen kaupungin ääniä. Siihen sekoittuivat Yoongin laittaman soittolistan kappaleiden sanat.

Seinää vasten asetetulla parisängyllä makasivat Jungkook ja Yoongi, toistensa syleilyssä. Pehmeä untuvapeitto oli rutussa heidän kehojensa alla, mutta he eivät antaneet sen häiritä. Kaksi kehoa toistensa lomassa, eri henkilöiden raajat saattoi erottaa vain eriväristen vaateiden ansiosta.

Toisen läheisyys yöllä oli Yoongin mielestä paljon enemmän kuin päivällä. Kyllä Jungkook piti häntä lähellä päiväsaikaan, mutta yöllä läheisyys tuntui.. läheisemmältä. Yöllä se, että oli joku jota koskettaa tuntui paljon tärkeämmältä. Yöllä oli vaarana joutua omien ajatustensa valtaan kun päivänvalon mukanaan tuomat askareet eivät olleet keskeyttämässä ajatusten virtaa. Toisen läheisyys hidasti ajatusten kiertoa, auttoi keskittymään eri asioihin: siihen, miten Jungkookin kädet vaelsivat hänen selällään, vatsallaan, vyötäröllä, siihen, miten Jungkookin rintakehä kohoili rauhallisen hengityksen tahtiin, tai siihen, kuinka Jungkookin kehosta huokui lämpöä, joka levisi sisuskaluihin asti.

Yoongin huulilta pakeni tahaton, värisevä huokaus, kun Jungkookin sormet koskettivat paidan helman alta pilkistävää paljasta ihoa. Jungkook jatkoi käsivarsiensa suojassa lepäävän Yoongin silittämistä, sillä tiesi toisen pitävän siitä; hento kosketus sai Yoongin tuntemaan olonsa sekä vahvaksi että helposti särkyväksi.
Yoongi antoi Jungkookin rintakehällä lepäävän kätensä vaeltaa pitkin treenattua ylävartaloa. Vaikka Jungkookin kädet olivat kohottaneet Yoongin paidan helmaa levätäkseen vyötärön paljaalla iholla, ja Yoongin käsi oli parhaillaan matkalla Jungkookin rintalihasten yli kohti kaulaa, tunnelma ei ollut seksuaalisesti latautunut. Se oli pikemminkin rento, tutkiva, hyväksyvä.

Yoongin sormet eksyivät Jungkookin hieman ylikasvaneisiin hiuksiin ja liukuivat niiden lomaan. Jungkook sulki silmänsä ja hymyili. Hän antoi itselleen luvan painaa Yoongi lähemmäs. Vastauksena Yoongi painoi huulensa vasten Jungkookin kaulaa, ja jätti jälkeensä kevyitä suudelmia. Jungkook huokaisi tyytyväisenä ja tunsi lämmön leviävän kehoonsa. Yoongi antoi hetken viedä mennessään ja kohottautui ylemmäs kohti Jungkookin huulia. Hän painoi huulensa Jungkookin omille ja he sulkivat silmänsä. Kaikki aistihavainnot jotka he tekivät toisistaan, tehtiin nyt tunto, haju, maku ja kuuloaistin avulla. Yoongi tunsi Jungkookin huulien liikkuvan omiaan vasten, tunsi suuret kämmenet vyötäröllään. Jungkook haistoi Yoongin hajuveden lisäksi kynttilöiden kevyen tuoksun. Yoongin korviin kantautuivat äänet ulkoa, ja soittolistan rauhalliset melodiat. Jungkook maistoi Yoongin, hän maistoi rakkauden joka hänestä huokui ja toivoi, että myös Yoongi voisi maistaa saman.

Yoongi ei ainoastaan maistanut tunnetta suudelman aikana; jotenkin hän myös tunsi sen, haistoi sen ja jopa kuuli sen. Hän tunsi Jungkookin kehon omaansa vasten, tunsi Jungkookin tarpeen päästä lähemmäs. Hän haistoi Jungkookin tuoksun, hän kuuli hennot huokaukset jotka pakenivat suudelmien välissä.

He eivät tarvinneet sanoja tunteidensa selittämiseen. He tarvitsivat toisensa, sen tunnelman ja sen tunteen, joka valtasi heidän kehonsa, kun yö toi heidät lähemmäs toisiaan, salli heidän kietoutua toistensa syleilyyn ja näyttää tunteensa toisaan kohtaan ilman päivänvalon tuomaa ujouden filtteriä. Sydän tuntui halkeavan heidän vaihtaessa uuden suudelman, ja uuden, ja uuden. Heidän ei tarvinnut riisua vaatteitaan rakastaakseen tosiaan, heidän ei tarvinnut sano sanaakaan. He tarvitsivat vain kosketuksen, suudelmat, ja sen polttavan tunteen joka tuntui sytyttävän koko kerrostalon tuleen.

mulla oli jotenki tosi pehmo fiilis ja tällasen sain sitte aikaan :') olisin halunnu kirjottaa pidemmästi mutta jotenki ajatus ei vaan kulkenu (voi johtua siitä että kello on 12.57pm) joten päädyin sitten julkasemaan sen tällasena.
- Maanantai