Half-Brothers band - Why Don't We

6.

Iiiiiiiiidan nk (xd)

Ei voi olla! Tämä on unta! Tai vitsi! Minä, Ida Meea Niemi istun samassa autossa SEN Jonah Maraisin kanssa. Ja minulle on väitetty, että hän on veljeni, eikun puoliveljeni. Ihan sama.

Kun pääsin takaisin tähän maailmaan, yritin peittää järkytykseni, siitä, että olen EHKÄ sukua idolilleni. Jonah katsoi nyt minua oudosti virnuillen.
-Joo, olen Ida, sanoin muistaen pojan kysymyksen.
-Ookko sä Limelight? Jonah kysyi. Tunsin poskieni punehtuvan, jonka Jonah varmaan näki sivupeilistä, koska tämä hymyili.
-Eeh... Mutisin.
-Eli joo, tämä virnisti vielä lisää. Päätin käyttää tilaisuuteni hyväksi ja kysyä:
-Minne me ollaan menossa?
-Meille, Jonah vastasi, kuin olisi odottanut kysymystä.

Noin 10 minuutin päästä saavuimme suuren puisen omakotitalon pihaan. Suomessa olimme asuneet vain pienessä rivitalossa. Uskoakseni Jonah huomasi ilmeeni, (taas) sillä tämä laittoi kätensä olkapäälleni ja kuiskasi:
-Teillä taisi olla vähän pienempi talo Suomessa. Minä vain nyökkäsin. Pojan kosketus tuntui oudolta.
-Mä ja pojat ei sitte asuta täällä, tämä vielä totesi opastaessaan minut äitini perässä sisälle.

Talo oli sisältä vielä suuremman näköinen. Eteisessä oli matto jossa luki welcome home ja sieltä näkyi koko asunto: Oikealla oli iso olohuone ja vasenmalla keittiö ja ruokailutila. Suoraan eteisen edessä oli leveät portaat ylös, mutta myös portaat alas. Talo oli valoisa ja tilava.
-Voin näyttää sulle sun huoneen, Jonah tokaisi.
-Okei, sanoin edelleen haltioissani. Jonah nosti matkalaukkuni ylös portaita samalla, kun minä seurasin häntä edelleen katsellen taloa kuin mitäkin taikamaailmaa.
-Tässä, Jonah sanoi pysähtyen yhden oven eteen.
-Kiitti, Mutisin.
-Ei mitään, mun pitää lähtee studiolle niinku nyt tai myöhästyn pahemmin ku Zach ikinä, Jonah kiirehti. Limeghtina minä tirskahdin hieman Zach-viittaukselle ja sitten avasin huoneeni oven.

Huone oli noin saman kokoinen, ehkä vähän isompi, kuin vanha huoneeni Suomessa. Vastapäisellä seinustalla oli suuri ikkuna, jonka sivuilla roikkuivat valkoiset verhot. Huoneessa oli myös sänky, työpöytä, vaatekaappi ja kirjahylly. Näiden lisäksi nurkassa ikkunan alla oli muutama säkkituoli. Kirjahyllyn vieressä oli ovi, jonka oleti johtavan vessaan. Oven yläpuolella oli kello, josta kävi ilmi, että kello oli yhdeksän paikallista aikaa. Olin nukkunut koko lennon, joten minua ei väsyttänyt paljoa. Laskin kuitenkin reppuni ja matkalaukkuni lattialla, sillä ehtisin purkaa ne myöhemminkin. Suomessa kello oli noin seitsemän illalla, joten päätin soittaa Ellenille, ja kertoa mitä oli tapahtunut.

-----------------------------------------------
Osa 6, check✔️

Tän kappaleen nimi ois iha hyvi voinu olla 'Idan ihmettelyt'. Jotenki Ida vaa on tosi lapsellisen kuulonen tässä mut ei se mitää....kai?

No mut moikka kuitenki!