Silent

2

Min yoongi

Päästyäni kotiin äitini oli heti vastassa.

"Mun uuden työkaverin lapsi tulee meille viikoksi ja hän nukkuu sun huoneessa." äitini ilmoitti. Katsoin häntä 'miksi vitussa' ilmeellä.

"Hän menee miehensä kanssa viikoksi ulkomaille ja tarvitsee jonkun katsomaan lapsensa perään. Kerroin hänelle, että minulla on samanikäinen poika." äiti selitti.

"Hän tulee tänään, joten menen laittamaan patijan huoneeseesi." äiti sanoi ja lähti yläkertaan.

Ovikello soi ja katsoin ovea kauhuissani. Ehkä liian dramaattisesti.

"Yoongi avaa ovi!" äitini huusi huoneestani.

Astelin oven luokse ja avasin sen. Yllätykseni oven takana oli jimin. Katsoin häntä kysyvästi ja hän selitti, että hän oli tuo poika joka asuisi meillä viikon.

Pelasimme jiminin kanssa kunnes äitini kutsui meidät syömään.

"Ainiin yoongi... Mä en haluaisi sanoa tätä kun jimin on täällä.." äitini aloitti ja katsoi jiminiä pahoittelevasti.

"Mä löysin sun huoneesta, jotain mistä mä en oikeen tykännyt. Onhan se hyvä, että sä huolehdit ehkäsystä, mutta sun ei vielä pitäis tehä mitään semmosta. Ellei ne oo sitten sun omaan käyttöön. Ootko sä harrastanut jo seksiä?" äitini sanoi yllättäen. Mitä se on mun kaappeja alkanut tutkimaan. Tän takia mä haluun lukon mun huoneeseen.

Hän katsoi mua tuomitsevasti.

Nyökkäsin.

"Millon? Kenen kanssa?" äitini kysyi ja huomasin jiminin nauravan sisäisesti.
Ensimmäinen kerta tais olla kolme vuotta sitten.

Näytin kolmea sormeani.

"Kolme päivää sitten? Viikkoa? Kuukautta?" äitini kysyi. Pudistelin päätäni.

"Kolme vuotta sitten?" äitini kysyi naurahtaen. Hän ei ajatellut sen olevan totta.

Nyökkäsin hänelle. Hänen ilmeensä muuttui vihaiseksi.

"Kuka?" äiti kysyi antaen mulle paperia ja kynän. Kirjotin siihen nimen totuuden mukaan. Annoin sen äidilleni.

"Jiwoo?!" hän luki sen ääneen.

"Et oo tosissas. Anteeksi jimin kun jouduit kuulemaan tämän." äitini sanoi.

"Ei haittaa." jimin sanoi.

"Kai se oli viimenen kerta ainakin tähän asti?" äitini kysyi. Pudistelin päätäni.

"Perkele. Et tee sitä samaa virhettä kun minä tein." äitini sanoi.  Naurahdin äänettömästi. Otin kynän ja paperin.

"Eli mä olen virhe mitä sä et halua, mutta päätit silti pitää." kirjoitin, nousin ylös ja kävelin huoneeseeni.

Hetken päästä kuulin koputuksen ovessani. Teki mieli huutaa, että vittuun sieltä ovelta. En voi. Ääntä ei vaan lähde, vaikka koittaisin.

"Yoongi, jimin täällä. Saanko tulla?" jimin sanoi. Menin avaamaan oven ja sen jälkeen menin istumaan sängylleni.

"Ei sun äitis sitä varmaankaan tarkottanu. Katos tommosen kuuleminen voi olla aika raskasta vanhemmille." jimin selitti. Otin vihkoni ja kynän.

"Sä ootkin varmasti toivottu lapsi jne. Mutta, mä tiedän et oon vahinko ja vitun iso virhe, mitä mun äiti ei ois halunnu pitää. Mun faijaki lähti, koska mä olin olemassa tai no olin tulossa." kirjoitin.

"Et sä oo virhe. Monet lapset on vahinkoja ja silti niitten vanhemmat rakastaa niitä." jimin sanoi luettuaan vihkooni kirjoitetun asiani.

"Senkö takii sä et puhu?" jimin kysyi.

"Ei se siitä johdu mä vaan tarviin jonkun johon luottaa mun koko elämän. On mulla hoseok, mutta en mä tiiä luotanko siihen tarpeeks kertoakseni totuuden. Vaan yks mun lisäks tietää sen." kirjoitin ja ojensin vihon taas jiminille.

"Mä en haluu udella tai pakottaa sua kertoo mulle, mut muista et mulle sä voit aina kertoo kaiken." jimin sanoi.

"Miks sen akan piti mennä penkoo mun kaappei." kirjotin.

"Älä hauku sun äitiä. Yleensä oppii arvostamaan vasta kun se on poissa."Jimin sanoi. Nyökkäsin ja kaaduin sängylleni makaamaan.

"Kerro vaan, jos sua haittaa et oon tääl." jimin sanoi. Viitoin jiminin viereeni makaamaan. Hetken harkinnan jälkeen hän asettautui viereeni. Käänsin kasvoni hänen kasvojensa eteen. Hymyilin hänelle. Olisin halunnut sanoa, että ei se haittaa.

Makoilimme hetken hiljaisuudessa.

"Ei tarvii vastaa, mut... Pystytkö sä nauramaan? Niinkun ääneen?" jimin kysyi. Hymyni hyytyi. En loukkaantunut hänen kysymyksestään, mutta en ole nauranut vuosiin. Sarkastisesti olen esim tänään äidilleni. Vaikka, kuinka hoseok koittaa aina piristää niin en siltikään naura. En pysty siihen.

Pudistelin päätäni jiminin kysymykselle.

"Mä oon pahoillani." jimin sanoi. Hymyilin vaan takaisin.

Teimme iltatoimet ja menimme nukkumaan.
Aamulla herätessäni en nähnyt jiminiä missään. Nousin sängystäni ja puin puhtaat vaatteet. Kävelin rappusia pitkin alas ja näin jiminin ja äitini keittiössä syömässä. Jäin rappusille istumaan ja kuuntelemaan heitä.

"Mä en tietenkään tarkottanut, että yoongi olisi virhe. Mä vaan sain hänet niin nuorena ja olen ollut hirveä äiti hänelle. En halua, että hän saisi lapsen niin nuorena." äitini kertoi jiminille.

"Mä ymmärrän, mutta eilen sä sanoit sen niin, että sen ymmärsi helposti väärin." jimin sanoi.

"Sun kannattaa jutella yoongille siitä." jimin jatkoi.

"Miksi sä huolehdit meidän asioista? Ja eihän sen pojan kanssa voi keskustella normaalisti. Tekis mieli joskus laittaa hänet johonkin terapiaan tai hoitoon." äitini sanoi.

"Mä välitän teistä. Mä en voi uskoa sitä miten sä puhut sun omasta pojasta. Eihän kukaan noin voi puhuu. Toi on ilkeetä." jimin sanoi. Aloin luottamaan häneen enemmän, joka sekuntti.

"Välität meistä vai mun pojasta? Sun äitis kertoi, että sä olet homo ja mun poikaa sä et homoksi muuta." äitini sanoi. Nousin ylös rappusilta. En voinut kuunnella tollasta paskaa. Marssin keittiöön vihaisen näköisenä ja aloin huutaa.

"Vitun idiootti etkö sä tajuu, että mä oon jo homo!? Sä et puhu jiminille tolleen saatanan akka!" Eihän siitä mun huudosta mitään kuulunut. Ääntä ei tullut, vaikka yritin. Äitini katsoi minua lähinnä huvittuneena ja jimin huolissaan.

"Menkää kouluun." äitini sanoi. Kaaduin maahan polvilleni ja huusin niin paljon. Ei kuulunut mitään. Olenko mä nyt sitten mykkä? Mikä mua estää puhumasta ja huutamasta?

Jimin auttoi mut ylös ja haki reppumme. Lähdimme kouluun.

Koulussa jimin kysyi, että paljonko kuulin keskustelusta. Kerroin hänelle ja kerroin myös, että mitä olin huutanut äidilleni.

"Ootko sä homo?" jimin kysyi yllättyneenä. Nyökkäsin.

"Mä tajusin sen melkeen heti jiwoon ja mun jutun jälkeen. Mun poikaystävä oli seokjin." enempää en kertonut. En vielä.

"Toi seokjin vai?" jimin kysyi ja katsoi häntä. Nyökkäsin ja katsoin häntä itsekkin.