Min yoongi
Luottamukseni on kasvanut. Voisin kertoa jiminille.
"yoongi? Miksi sä olet jiminin kanssa?" hoseok kysyi tullen luoksemme.
"Ai öö.. Mä asun tän viikon yoongin luona." jimin vastasi.
"Miks ihmeessä?" hobi kysyi.
"Sori mut ei kuulu sulle." jimin sanoi. Hoseok on aina välillä liian utelias, joten ihan hyvä, että jimin sanoi noin.
Koulupäivän vietin jiminin kanssa. Hoseok katsoi meitä tuomitsevasti koko päivän. Koulusta päästyämme alkoi sataa kaatamalla. Jäimme jiminin kanssa katokseen seisomaan.
"Yoongi tässä... Käytä mun sateenvarjoo." hoseok sanoi tarjoten sateenvarjoaan. Pudistelin päätäni.
"En mä voi ottaa sitä. Pidä vaan ittes kuivana." kirjoitin vihkooni. Hoseokin luettua sen laitoin sen takaisin reppuun ettei se kastu.
"Ei se oikeesti haittaa. Ota vaan." hoseok jatkoi. Pudistelin yhä päätäni ja lähdin kävelemään sateeseen. Jimin kipitti perässäni.
"Juostaanko?" jimin kysyi.
Otin häntä kädestä kiinni ja lähdin juoksemaan kotiani kohti.
Kaivoin äkkiä avaimet repustani ja avasin oven. Päästin jiminin sisälle ensin ja menin itse perässä. Äitini oli vielä töissä.
Otin taas jiminin kädestä kiinni ja kuljetin hänet huoneeseeni.
"Vaihdetaanko vaatteet?" jimin kysyi. Nyökkäsin ja otin märän hupparini pois. Hupparin mukana lähti myös t-paitani.
"Ai... Sä aloit riisumaan siinä." jimin totesi.
Hain kaksi pyyhettä, että voimme kuivata kosteat ihomme. Heitin toisen pyyhkeen jiminille ja aloin kuivata kroppaani. Kuivattuani ylävartaloni puin mustan t-paidan ja otin farkkuni pois ja aloin kuivata jalkojani.
Jimin oli ottanut hupparinsa pois, mutta muuta hän ei ollut riisunut. Menin repulleni ja otin kynän ja vihon.
"Sä voit mennä vessaanki tekee tän, jos et haluu et nään mitään." kirjoitin ja ojensin sen jiminille.
"Umm... Joo mä meen sinne." jimin sanoi ja otti vaihtovaatteita mukaan.
Kuivattua itseni ja vaihdettua vaatteet menin istumaan sängylleni ja piirtelin jotain vihkooni. Jimin tuli takaisin ja istui viereeni.
Tunsin hänen tuijotuksen itsessäni.
Park jimin
Tuijotin tuota hiljaista poikaa. Huomaan, että hän haluaisi sanoa jotain, mutta ei saa sitä sanotuksi.
Hänen hiuksensa olivat vielä märät. Pistin käteni hänen hiuksiin ja pörrötin niitä. Yoongi vähän säikähti sitä, mutta hymyili. Ensimmäistä kertaa näin hänet hymyilemässä niin aidosti. Haluaisin kuulla hänen äänensä.
Juttelimme kaikesta taivaan ja maan väliltä.
"Yoongi, jimin!" yoongin äiti huusi.
"Me ollaan ylhäällä." vastasin.
Yoongi huokaisi ja kaatui makaamaan sängylleen.
"Mitäää?" kysyin ja menin makaamaan pojan viereen. Hän kääntyi katsomaan mua.
Yoongi avasi suunsa ja koitti puhua, mutta häneltä ei tullut ääntä.
"Pojat mitä ihmettä te teette?" yoongin äiti kysyi.
"Jutellaan." vastasin.
"No siltä näyttää. Jimin mä en halua olla sulle töykeä, mutta muistatko mitä mä sanoin aamulla?" yoongin äiti kysyi.
YOU ARE READING
Silent
FanfictionHän ei puhu kenellekkään traumojensa takia, mutta pystyykö tuntematon poika auttaa.