Silent

5

Kim Taehyung

"Ji-jimin." yoongi sanoi keittiöstä. Katsoin sinne, mutta jatkoin pelaamista.

"Mä tuun kohta." jimin sanoi mulle ja lähti yoongin luo.

"Ei mitään kiirettä." vastasin hymyillen. Tiesin, että noilla kahdella on jotain juttua. Olin Puhelu yhteydessä poikaystäväni kanssa.

"kook Muista, että mä rakastan sua." sanoin tälle.

"Mäkin sua tae." kookie vastasi.
Kuulin kamalan kolahduksen ja pelästyin sitä.

"Tae mitä tapahtu?" jungkook kysyi huolissaan.

"Mä en tiiä. Pitäskö mennä kattoo?" kysyin.

"No... Ehkä, jos jotain sattu esim sun serkulle tai sille toiselle." jungkook vastasi. Nousin ylös ja kävelin varovasti keittiötä kohti. Puristin puhelintani tiukasti. Raotin ovea ja ajattelin jo pahinta. Näin kaksi hyvin rakastunutta miestä imuttelemassa toisiaan. Huokaisin helpotuksesta, mutta toisaalta en halua kuulla mitään yöllä. Laitoin oven takaisin kiinni ja menin olkkariin.

"Onks kaikki hyvin?" kuulin poikaystäväni äänen.

"Joo ne vaan nuoli toisiaan." vastasin.

"Kunpa mä voisin nuolla sua." jungkook sanoi.

"Toi... Anteeks kook, mutta toi kuulostaa niin oudolta." vastasin nauraen.

"Totta, mutta mulla on vaan niin kova ikävä sua." Jungkook vastasi.

"Mä toivon, että mä pääsisin takas sinne tai sä pääsisit ees viikonlopuks tänne." sanoin. Olimme molemmat hetken hiljaa.

"Mähän voisin tulla sinne viikonloppuna." kook ehdotti.

"Jos, täti on poissa nii sit." vastasin.

"Mä rakastan sua niin paljon, mutta mun pitää lopettaa nyt." kook sanoi.

"Mäkin rakastan sua."Vastasin. Lopetimme puhelun. Haluan nähdä tuon ihanan pojan pian. Aloin nyyhkyttää, koska ikävöin kookia niin paljon. Pyyhin silmäni ja päätin mennä jo nukkumaan.

En saanut unta, koska ajattelin rakasta poikaystävääni. Tajusin vasta nyt, että minulla oli kamala ikävä häntä. Ajattelin ennen, että on hirveää olla hänestä erossa edes yhden yön, mutta tämä se vasta onkin hirveää.

Heräsin aamulla joskus kymmeneltä. Olin nukahtanut vasta kuuden jälkeen.

Kuulin jonkun miehen äänen. En tunnistanut ääntä, mutta sitten kuulin jiminin äänen.

Menin eteiseen mistä ääni kuuluikin.

"Mutta mä haluun olla täällä." Jimin sanoi.

"Jimin sä tulet mun mukaan busaniin." Mies sanoi.

"Jimin, yoongi kuka toi on?" Kysyin.

"Mun setä." Jimin vastasi.

"Mun vanhemmat pisti mut tänne täks viikoks, joten voit lähteä." Jimin sanoi.

Mies tarttui jiminin ranteesta ja yoongi meni jiminin eteen.

"E-ei." Yoongi sanoi.

"Opettele puhumaan." Mies sanoi ja tönäisi yoongia.

"Hei! Sä et puhu mun serkulle noin!" Huusin miehelle ja menin heidän lähelle.

"Mikä sitä vaivaa?" Mies kysyi ja katsoi yoongia halveksuen.

"Ei mikään. Yoongi on ihminen siinä missä mekin." Jimin sanoi.

"Juupa juu tule park." Mies sanoi.

"En tule!" Jimin huusi.

"Anna jiminin olla täällä. Sen vanhemmat toi sen tänne, joten se myös on täällä." Sanoin.

"Älkää puuttuko tähän lapset. Jimin mä juttelen sun vanhemmille ja tulen hakemaan sut myöhemmin." Mies sanoi ja lähti.

"Mähän en sitten lähe ellei mun vanhemmat ite tuu hakee mua." Jimin sanoi. Yoongi otti jiminin kädestä kiinni se sai jiminin hymyilemään.