Lopulta Niall kääntää autonpienelle sivukujalle ja pysäköi mustan mersun perään. Astun autosta ulos, seuraan tuota tummalle metalliovelle ja astun sisälle himmeästi valaistuun käytävään. Hiljainen musiikin ääni voimistuu mitä kauemmas ulko-ovesta menemme. Käytävän päässä oleva ovi on raollaan ja näen ihmisten liikkuvan sen toisella puolella värikkäitten valojen vilkkuessa.
"Menenkö mä tuonne baarin puolelle?" kysyn hätääntyneenä kun tuo laskee kätensä erään oven kahvalle.
"Käydään ensin moikkaamassa muita"
Nyökkään tuolle pienesti ja haron hiuksiani. Olin nähnyt kaikki pojat jo sairaalassa, mutta silti käteni hikoavat ja puristan laukkuni hihnaa rystyset valkoisina. Vedän oven perässäni kiinni ja tajuan neljän brittikomistuksen tuijottavan meitä. Huoneen keskellä on kaksi sohvaa joista toisella Louis makailee jalat Harryn sylissä, Louis hymyilee minulle leveästi ja Harrykin vääntää kasvoilleen pienen hymyn, mitä suuresti ihmettelen.
Vasemmanpuoleisella seinällä, kyltin mukaan lavalle vievän oven vieressä on kehystettyjä julisteita ja niissä julkimoiden puumerkkejä. Seinän vieressä on muutaman kaapin lisäksi sähköpiano. Isä oli opettanut minua soittamaan pianoa ja joka kerta kun näen sellaisen, mieleeni nousee kuva isän hymyilevistä kasvoista kun soitin ensimmäistä kertaa kokonaisen kappaleen ilman virheitä. Pudistan isän ajatuksistani ja käännän katseeni Niallin olkapäähän.
"Tunnetteko te käsitettä 'ajoissa'", Liam kysyy toiselta sohvalta ja Zayn tuon vieressä naurahtaa. Kun huomaan Perrien seisovan sohvan takana kädet kihlattunsa olkapäillä, kasvoilleni kohoaa puna, olin niin väärässä paikassa.
Nostan katseeni Nialliin joka tuhahtaa ja suunta seinän vierellä olevan pöydän viereen.
"Haluatko jotain?" Niall kysyy ja vilkaisee minuun, kun pudistan päätäni tuo nappaa kulhosta kourallisen sipsejä.
"Mennään", Niall tulee viereeni sipsejä rouskuttaen. Katoan irlantilaisen perässä käytävään ja huokaisen helpotuksesta, en ollut nolannut itseäni, ainakaan vielä. Käytävän päässä oleva ovi on suljettu, Niall kääntyy ympäri ja nappaa aurinkolasinsa otsaltani ennen kuin avaa oven. Oven toisella puolella seisova mies kääntyy meitä kohden ja katsoo Niallia kysyvästi.
"Lilly on mun seurassa", irlantilainen ilmoittaa ja minulla kestää hetken tajuta että kyseinen lause mahdollisti kulkuni ovesta.
"Lilly?", mies katsoo minuun kysyvästi, ojentaa kättään.
"Lily oikeasti, Niallin korvat ovat vain täynnä vaikkua ja sä olet Paul?", tartun ojennettuun käteen ja silmäilen samalla miestä jonka olen nähnyt monesti kuvissa. Tuo nyökkää pienesti, väännän kasvoilleni pienen hymyn ja lähden Niallin perään. Niall suunnistaa huoneen toiselle puolelle jossa on baaritiski ja pöytiä jakkaroineen, oikealla on pieni lava ja sen edessä tanssilattia.
"Haluatko jotain?", tuo kysyy ja jää seisomaan eteeni kun istahdan seinän viereen jakkaralle. Pudistan päätäni ja Niall on ottavinaan lasit päästään.
"Okei okei, tuo vadelmakola", puuskahdan ja jään katsomaan kuinka tuo katoaa ihmisjoukkoon.
Pian Niall palaa kasvoillaan järkyttynyt ilme ja laskee juomani pöydälle.
"Mut tunnistettiin", tuo vilkaisee olkansa ja kun katson tuon taakse, näen tummahiuksisen nuoren naisen suunnistavan meitä kohti puhelin toisessa ja juoma toisessa kädessä.
"Paetaan", kiekaisen kovaan ääneen suomalaisella aksentillani ja saan osakseni oudoksuvia katseita. Hyppään jakkaralta alas, otan juomani mukaan ja ryntään Niallin perään. Tuo suunnistaa tanssilattialle, hetken siellä mutkiteltuaan tuo viilettää Paulin ohi käytävään ja kun ovi sulkeutuu perässämme, jään nojaamaan seinään.
