Rajansa kaikella./ ~Taekook

13. Lepää rauhassa, Chiha

⚠️Väkivaltaa⚠️

Huomenta" -kuulen pehmeän äänen kuiskaavan korvaani. Raotan silmiäni ja näen hynyilevän, takkutukkaisen pojan kasvot lähellä minua. On aamu. Käännän katseeni unisena huoneeni kelloon, koulu alkaisi tunnin päästä.

Huomenta.-Vastaan unenpöpperössä toiselle ja heitän unisen hymyn kasvoilleni.
"pystyks sä jo varaa painoo sun kipeelle jalalle?" Taehyung kysyy ja hellästi painelee nilkkaani tunnustellakseen vaurioita.

Nousen ylös ja otan pari varovaa askelta. Jalkaani ei enää särje yhtä paljoa.
"Hyvinhän se menee!" Taehyung sanoo vilkuillessaan hoiperteluani huoneeni toiselta puolelta.
"Jos mä kuitenkin laitan siihe tukisiteen, nii pystyt paremmin liikkuu koulussa?" -Tämä jatkaa ja auttaa minut takaisin sängylleni.
Nyökkään hymyillen jonka jälkeen tämä lähtee huoneestani, hakemaan ilmeisesti tukisidettä jalkaani.

Hetken kuluttua tuo saapuukin haavateippi, ja sideharsorulla mukanaan, ja istahtaa sänkyni jalkapäähän.
Poika sitoo nilkkani kuin ammattilainen, ja hetken päästä olemme molemmat valmiita lähtemään kouluun.

Kuljemme Taehyungin skootterilla, sillä se oli eilisestä asti seissyt taloni pihalla, kuistin edessä.
Nousen skootterin kyytiin, Taen taakse ja vedän vaalean kypärän päähäni. Tae käynnistää skootterin ja pian menopeli viilettää kaupungimme kaduilla.
Yhtäkkiä skootteri tekee äkkijarrutuksen, ja Tae nostaa kypäränsä äkkiä pois ja jää tuijottamaan asfalttia.

Mitä siel on? -Kysyn hämmentyneenä ja koitan kurottaa päätäni Taen olan yli. Tiellä makaa koira. Tai no... Pidemminkin koiran eri ruumiinosia. Koiran kylki on viilletty auki, ja suurin osa suolista ovat liimautuneet kiinni asfalttiin. Koiran pää on puoliksi katkennut, niskassa on viilto luuhun asti, ja koiran pää retkottaa etuviistoon kaulan nahan, ja vanhentuneen lihan pitäessä sen kiinni muussa kropassa. Koiran jokaiset anturat on revitty irti, ja kuolleen ruumiin suun ollessa auki, huomaan että tämän kieli oli leikattu irti. Koiran harmaantuneesta turkista on myös revitty karvatuppoja. Ja ei, tämä ei ole minkään villieläimen tekosia... Joku ihminen on koira paran tähän tilaan...
Sydämeni jätti pari lyöntiä välistä kun katsoin tuota kammottavaa näkyä.

"T-toi on meijän naapurin koira..." Kuulen Taehyungin sanovan, itse olin jo kääntänyt katseeni pois tuosta sydäntä raastavasta näystä.
Käännän katseeni säikähtäneenä Taeen.
"Siin on Chiha.. Ulkoilutin häntä aina kesäsin, ja sain siitä hieman taskurahaa" Tae jatkaa, ja tämän silmäkulmasta valuu kyynel, poskea alaspäin.
Järkyttyneenä otan Taehyungin tiukkaan halaukseen, ja käännän tämän poispäin koirasta.

Kuka sairas paskiainen pystyy tehä tollasta? -Sanon pitkän hiljaisuuden jälkeen itsekkin murtuneena.
"Emmä tiedä, Chiha oli ain niin kiltti kaikille, ja hänellä oli ehkä maailman rakastavaisimmat omistajat..." Poika vastaa itku kurkussa ja painaa päänsä rintaani vasten.

Olen taas hetken hiljaa, jonka jälkeen avaan suuni ja sanon hiljaa, "Tälle asialle pitää tehä jotain... Kenelle kerrotaan?"
"Me-mennääks vaa kouluu ja mennää puhuu jollekki opettajalle" Poika vastasi ja nosti katseensa rinnastani, silmiään samalla kuivaten.

Nyökkään surullisena ja annan vielä ison lämpimän halin toiselle, ennen kuin nousen takaisin skootterin selkään.

- - - - - -

Tovin kuluttua saavumme koulumme pihalle. Taehyung sammuttaa moottorin ja nousemme molemmat pois tuon punaisen menopelin kyydistä.
Lähdemme molemmat kävelemään kohti vaaleabetonista koulurakennustamme, kun Hoseok kävelee meitä vastaan.
"Moi, mis sä oot ollu ku ei sua eile näkyny?" Tämä kysy ja läpsäisi minua leikillään takaraivooni.

Aa jooh, mun nilkka meni paskaks eile nii en päässy kouluun tulemaa. -Vastaan pojalle lyhyesti, samalla kun hiekka narskuu harmaapohjaisten kenkieni alla.
"O-okei mut mite sä sun naaman toho kuntoo oot saanu? Näyttää iha siltä et sua oltas lyöty jollai lasipullolla!" Hobi jatkaa ja lähtee kävelemään takaperin, minun ja Taehyungin edessä.

"No siis hommahan on niin että Jungkook kompastui portaissa jonka seurauksena teloi nilkkansa ja samalla otsa osui ikävästi portaan kulmaan." -Taehyung vastaa minun puolestani. En edes tiennyt että poika osaisi tulkita minua noin hyvin, sillä enhän mä tietenkään halunnut huolestuttaa Hobia sillä, mitä minulle oikeasti oli tapahtunut.

- - - - - - - - - -

Kun olimme saaneet Hoseokin karistettua seurastamme, lähdimme kiiruhtamaan kohti opettajien huonetta, sillä koira parka väijjyi meidän molempien mielessä.

*Taehyung koputtaa oveen*

"Moikka, ketä te olette ettimässä?" Kysyy pirteä mr. Seokjin.
Eww mieleeni muistuu vaan Seokjinin hauskat hetket Namjoonin kanssa....KUVISKOMEROSSA
"Ööm onks Joonyoung täällä?" Taehyung kysyy ja koittaa saada kasvoilleen hymyä.

Mr. Joonyoung on siis Taehyungin luokanvalvoja.

Seokjin päästää meidät sisään Joonyoungin työhuoneesee.
"Hän on käymässä vessassa mutta palaa varmasti ihan pian. Voitte odottaa täällä." Seokjin sanoo ja poistuu hymyilevänä Joonyoungin ovensuusta.

Istahdan työhuoneessa sijaitsevaan tuoliin, jonka edessä työpöytä ja läppäri sijaitsevat. Läppäri on jostain syystä auki
Käännän katseeni ruutuun, ja liikutan hiirtä jolloin kone aukeaa.

Päästän pienen kiljaisun.
Joonyoungin galleria on auki... Ja siellä, viimeisin kuva on kuva Chihasta, Joonyoungin roikottamana, toisessa kädessään karvatuppo...