Rajansa kaikella./ ~Taekook

14. Tajuatko mitä oot tehny?!

⚠️Väkivaltaa⚠️

Käännän katseeni Järkyttyneenä Taehyungiin.
"Mitä nyt?" Tämä kysyy hämmentyneenä ja siirtyy lähemmäs mr. Joonin työpöytää. Käännän tietokoneen näyttöä kädet täristen noin 90 astetta, jotta Taehyung näkee kuvan. Tämä ottaa tukea pöydän reunasta, ja päästää pelästyneen henkäyksen.

  "Nuori mies, mitä teet työpöytäni ääressä?" Kuulen kovan äänen kuuluvan oven suusta. Mr. Joon kävelee kannat kopisten huoneen ovelta työpäydän toiseen päähän, ja kääntää sitten katseensa Taehyungiin.
"Kim Taehyung, lähtisitkö hetkeksi pois työhuoneestani, haluan keskustella tämän nuoren miehenalun kanssa. Kahden kesken." Opettaja sanoo tuijottaen Taehyungia suoraan silmiin. Poika laahustaa murtuneena ulos huoneesta ja oven sulkeutuessa mr. Joon kääntää automaattisesti katseensa minuun, kylmillä silmillään.
"Mikä on nimesi?" Tämä toksisee heti heti ensimmäisenä, pitäen samalla silmöt visusti kiinni minussa. Tuntuu kuin mies seuraisi jokaista sisään-ja uloshengitystäni, leukani pientä vapinaa ja jokaista silmän räpäytystäni.

"Jeongguk. Jeon Jeongguk." vastaan pelokkaana ja nousen ylös opettajan työpäydän äärestä ja varovasti kävellen huoneen perällr, maydollisimman kauaksi tuosta hirviöstä.

"Kuules Jeongguk, asiahan on niin että sulla, pienellä nulikalla ei ol mitään oikeutta tai valtaa kajota minun, M I N U N tavaroihini!" Mies tavasi kovaäänisesti, ja istahti nyt itse työpöytänsä ääreen, ja sulkee tietonkoneen näytön niin pikaseen, kun tuollaiset keski-ikäiset nyt yleensä osaavat elektroniikkaa käsitellä.

Mä tiedän mutta meitä käskettiin odottamaan täällä ja-
Koitan sopertaa mutta sanani tuntuvat jäävän kurkkuun kiinni, tuon julman ihmishahmon tuijottaessa minua härväämättä.
Joonyoung nousee työpöytänsä äärestä, ja lähtee kävelemään minua kohti.
"Niin että aijotko sä kertoa tästä mitä sä mun koneelta ehdit nähdä niin yhtään kellekkään?!" Tämä sylkee suustaan kovalla äänellä, ja ottaessaan taas yhden hitaan askeleen lähemmäksi minua, tämä naksauttaa oikean kätensä rystyset, kaikki yhtä aikaisesti.

Liimaudun aivan seinään kiinni ja koitan sivusilmällä vilkuilla, olisiko lähelläni mitään kättä pidempää, millä voisi tarvittaessa itsepuolustautua tuota miestä vastaan. Kuitenkin käden ulottuvillani on vain nuuhistunut sanomalehti ja korttipakka.

"E-En mä kerro yhtään kellekkään" Piipitän paniikissa ja koitan saada sydämen sykkeeni edes hieman enemmän perus rytmiin päin.
Luulen hetken että mies antaisi minun olls mutta silmien räpäyksessä tämä oli taas siirtynyt askeleen lähemmäksi minua, ja tuijotti minua nyt jo niin läheltä, että pystyn haistamaan hänen tupakan hajuisen hengityksen.

Seuraa hetken hiljaisuus. En ikinä ollut pelännyt näin paljoa. En ikinä.

"Tajuatko sä että yksikin väärä sana väärään aikaan niin mä olen menettänyt työni, vapauteni ja kaiken muun vain sinun uteliaan nokkansa takia! TAJUATKO?!" Mies rääkyy aivan nenäni edessä. Näen sivusilmällä nyrkin heilahtavan, ja pian tunnen vasemmalla poskella pistelevää, kihelmöivää kipua joka säteilee takaraivooni asti.
Koitan tällä kertaa pysyä tajuissani, ja toinen silmä sumeana onnistun kuin ihmeen kaupalla väistämään tämän riehuvan miehen toisen lyönnin, ja kolmannen lyönnin väliin ehdin vetäistä matalan tuolin huoneen kulmasta.

Taehyung syöksyy huoneeseen sisään psnikoiden, ja äkkiä ottaa puisen nuijjan hyllykön päädystä. En tiedä mitä mr. Joon tekee koulussa millään työkaluilla, mutta oletan syyn olevan se että mies opettaa puu- sekä metallitöitä koulussamme.

Mies yrittää hyökätä taas päälleni, mutta toimivalla silmälläni näen Taen lyövän toista suoraan polvitaipeeseen, ja mies katuu huutaen maahan.
"Mitä se teki sulle? Oleks sä kunnossa? Tarviiko ambulanssia?" Poika hätäilee heti ja antaa tukea omalla kropallaan.
"Mä- mä oon tosi pahoillani et jouduit kokemaan ton, en yhtään tiennyt mitä se aikoo kunnes kuulin oven tältä puolen vaikerrusta... O-onneksi mä tunnen Joonin  joten kuten, ja tiedän siksi että hänen heikot kohdat ovat kyynär- ja polvitaipeet." -Tae jatkaa edelleen panikoiden ja koittaen parhaansa mukaan pitää minya samalla pystyssä.

"Ei kun, et sä ois voinu tietää mitenkää että toi on noin väkivaltainen ja hullu. Älä ittees syytä vaan kiitti et pelastit mut." -Huokaisen helpotuksesta ja halaan tiukasti Taehyungin lämmintä vartaloa.

Irroitan otteeni pojasta, ja näen hänen takanaan liikettä.
'Taehyung varo!!'' - ehdin huutaa säikähtäneenä. Työnnän nopeasti Taehyungin pois edestäni, ettei tätä sattuisi. Tunnen viiltävän kivun kyljessäni. Katson juuri ja juuri tajuissa pysyen kylkeeni, josta törröttää pieni, veren tahrima perhosveitsi.

"JUNGKOOK! EIII!" Kuulen heikkenevän äänen oikealla puolellani. Sitten kaadun huoneen lattialle, oman verilänttini päälle...