Half-Brothers band - Why Don't We

32.

Idan nk

Zach hyppäsi ulos autostaan ja tervehti minua. Tämä johdatti minut autonsa toiselle puolelle ja avasi oven minulle.
-Kiitti, mutisin ja tunsin kasvojeni lehahtavan kirkkaan punaisiksi. Zach kirehti nopeasti kuskin paikalle ja alkoi ajamaan. Huomasin vasta nyt miten hyvältä tämä näytti. Oranssit housut toivat pojan asuun ihanasti väriä ja valkoinen NASA-paita istui tälle täydellisesti.
-Minne me mennään? kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen.
-Näät sitte, Zach sanoi ja nauroi pettyneelle ilmeelleni. Ikkunasta näkyi upea Los Angeles, jonka kaduilla ihmiset jonottivat ruuhkissa päästäkseen kotiin.
-Sä näytät muuten ihan sika hyvältä, sanoin ja Zach punastui vuorostaan kääntäen hehkuvat kasvonsa hieman poispäin minusta.

Noin puolituntisen ajomatkan jälkeen Zach pysäytti autonsa lähes tyhjälle parkkipaikalle kauniin rannan viereen ja nousi ylös. Tämä kiirehti minun puolelleni autosta ja avasi taas oven minulle.
-Thänks, ei sun ois tarvinnu, sanoin ja poika vain kohotti hartioitaan. Kävelimme jonkin aikaa rannan reunaa pitkin, kunnes Zach ohjasi minut söpöön rantaravintolaan, joka terassi näytti olevan juuri sopivasti varjossa.
-Moikka, mulla olis pöytävaraus kahelle nimellä Herron, Zach sanoi tarjoilijalle, joka seisoi oven vieressä pienen pöydän takana.
-Herron, Herron, Herron... Seuratkaa minua, mies sanoi ja johdatti meidät kahdenhengenpöytään, joka oli hieman syrjässä muista pöydistä. Tarjoilija ojensi meille Menut ja pyyhälsi tiehensä.
-Zach tää on ihan mahtavaa, innostuin ja Zach vain naurahti minulle.
-Okei, mitä sä haluut? poika kysyi tutkien jo ruokalistaansa. Hetken Pohdittuani totesin haluavani kanacaesar-salaatin ja Coca Colan, jonka jälkn minä ja Zach vain keskustelimme jostakin turhasta.
-Mitä saisi olla? sama miestarjoilija kysyi saavuttuaan kummankaan meistä huomaamatta.
-Mä otan pasta carbonaran ja Cokiksen, kiitos, Zach sanoi nopeasti ja ojensi Menunsa tarjoilijalle.
-Mä ottaisin kanacaesar-salaatin ja Cokiksen, kiitos, kerroin ja ojensin Menuni myöskin pois.
-Kiitoksia, ruokanne saapuu pian, tarjoilija totesi ja lähti.

Noin Vartin kuluttua ruokamme saapui ja aloimme nauttimaan siitä yhdessä. Syötyämmä rauhassa ja juotuamme juomamme Zach tilasi laskun, jonka tämä maksoi nenäni edessä omalla luottokortillaan.
-Olisin mäki voinut sen maksaa, sanoin meiän astuttuamme Losin jo rauhallisille kaduille.
-Et olis, koska mä en olis antanut vaikka olisitkin yrittäny, Zach sanoi ja näytti minulle leikkimielisesti kieltä. Kävelimme takaisin Zachin autolle hitaasti ja siellä poika kaivoi takakontistaan punaisen viikatun kankaan, jossa oli jonkin näköisiä ruutuja.
-Mä ajattelin, että me voitais mennä vielä tohon rannalle, koska mua ei ainakaan vielä väsytä, Zach sanoi ja laittoi viltin kainaloonsa. Tämä nappasi takakontista vielä pussillisen jotakin sipsejä, jotka tämä ojensi minulle. Jätimme kenkämme autoon, koska kumpikaan meistä ei halunnut hienoa hiekkaa kenkiinsä ja lähdimme vaeltamaan pitkin hiekkarantaa. Sopivan paikan löydettyämme asetimme viltin alas ja istuimme molemmat sille. Muutaman hiljasen hetken jälkeen Zach veti henkeä ja sanoi:
-Ida, mä tiiän, että mä oon tuntenut sut vaan puoltoista kuukautta, mutta mulle se on tuntunut puolelta vuodelta ja mä haluisin kysyä, että ha-haluisiks sä olla mun tyttöystävä.
-Tietty Zach! Huudahdin ja pian tunsin pojan huulet omillani. Suudelma tuntui oudosti veläkn paremmalta kuin silloin kerran Zachin löydettyä minut karkaamisen jälkeen. Irtauduimme toisistamme hetken kuluttua toisistamme. Olin ensin hieman järkyttynyt, mutta katsottuani Zachin upean ruskesiin silmiin tajusin, että tämä oli oikein. Hetken päästä laitoin pääni lepäämään pojan olkapäätä vasten, jolloin tämä laittoi puolestaan omansa minun pääni päälle.

---------------------------------------------------------

Huva ilta

Henkilökohtaisesti oon tosi ylpee tästä osasta ja toivottavasti teki nautitte. Asiasta toiseen. Vihdoinkin alko joululoma ja mä voin vihdoinkin kirjottaa rauhassa.

Hyvää Joulua jo kaikille!