Tänään aloitin koulun käynnin uudessa koulussani. Muutettuani isäni luota Yhdysvalloista äitini luokse Ranskaan, Pariisiin, kaikki on ollut erilaista. Isäni oli hyvin tiukka ja kylmä ja äiti lempeä ja lämmin. Kotona on nyt paljon mukavampi olla. Onneksi sentäs ei ole kieliongelmia nimittäin osaan molempia kieliä.
Mutta anyways... Mennessäni bussilla kouluun, minut bongattiin jo bussissa. Kaikki kuiskivat uudesta tytöstä, eli minusta. Toki hieman kiusaannuin. Luokseni saapui tyttö josta tuli uusi ystäväni. Aurelie Lestrenge. Hän toivotti minut tervetulleeksi kouluun ja olin niin iloinen. Ensimmäisellä tunnilla kaksi tyttöä katselivat minua halveksuvasti, mutta jos heitä ei lasketa niin kaikki olivat mukavia. Jäi vain ärsyttää ne tytöt, eli Lana ja Valérie.
Ruokatunnilla Aurelie kutsui minut pöytäänsä jossa oli poika ja tyttö. Tytön nimi oli Olivia ja hän oli myös todella mukava. Kuulemma yksi heidän kaveriporukan pojista ei päässyt heidän luokseen kun hänellä oli kuulemma jotain muuta tekemistä... En ehtinyt siis tutustua häneen.
Poika joka taas oli pöydässä, oli nimeltään Alex. Esittelin itseni jotenkin näin: " Hauska tavata! Olen Sabine Blanc. Kaverit kutsuvat kuitenkin nimellä Sab. " Kuulostin ehkä hieman tyhmältä silloin, haha.
Myöhemmin illemmalla päästyämme koulusta astuin ulko-ovesta ulos. Myöhästyin jo bussista jäädessäni etsimään reppuani, jonka jätin jonnekin. Äitinikään ei olisi päässyt hakemaan, joten olisi käveltävä. Kaiken kukkuraksi ulkona satoi jääkylmää vettä, joten en ollutkaan poistumassa hetkeen katoksen alta.
Jäin hetkeksi seisoskelemaan kunnes kuulin oven avautuvan takaani. Katseeni kohtasi tämän henkilön metsän vihreät silmät, kunnes käänsin pääni poispäin.
Henkilö oli poika, jolla oli vaaleat hiukset ja vihreät silmät.
Hän avasi sateenvarjonsa ja astui kaatosateeseen. Hän kuitenkin käännähti ympäri.
" Minusta tuntuu, että sinä tarvitset tätä enemmän. " Hän hymyili ja ojensi sateenvarjoaan.
Tuijotin häntä. Mitä sanoisin? Epäröin hetken ja tartuin sateenvarjosta ja otin sen.
" Oon muuten Aiden. " Hän hymähti ja lähti kävelemään.
" K-kiitos... M-mun ni-nimi... Oon Sabine. " Sanoin tälle ja tämä vilkutti takaisin kun yritin epätoivoisesti vilkuttaa myös, mutta käteni värisi. Enkä tiedä syytä siihen.
Olen ehkä tulossa hulluksi.
Moi! Toivottavasti tykkäsit!
Tykkään vaan luoda omista ajatuksistani tarinoita.
Muista votettaa <333 Seuraava luku tulee jo heti huomenna!
( En tee tästä kirjasta pitkää, ehkä joku viitisen lukua tulee tai vähän vähemmän tai enemmän )
