Auringon Hohto

Esinäytös

"Himmeäsulka poikii!" ulvaisu kaikui leirissä.

  Havuvarjo nappasi mukaan muutamia yrttejä ja juuri tätä hetkeä varten säästetyn kepin, joka helpottaisi Himmeäsulan synnytystä. Hän loikki pentutarhaan, suurehkoon, lämpimään luolaan, jonka suuaukkoa peittivät jo kuivuneet mutta kestävät kuusen ja koivun oksat. Pesästä kuului Himmeäsulan vaimeaa ähkymistä ja Virtajalan rauhoittavien nuolaisujen ääniä.

  Virtajalka käänsi päätään Havuvarjon pujahtaessa pesään.
  "Hyvä kun tulit, ensimmäinen pentu tulee varmasti kohta", Virtajalka maukui helpottuneena, mutta silti jännitystä äänessään.
  Havuvarjo nyökkäsi ja kumartui Himmeäsulan ylle. Hän tunnusteli tämän vatsaa varovasti käpälillään. Kolme pentua. Himmeäsulan ulina kuitenkin keskeytti hänen ajatuksensa. Ensimmäinen pentu oli jo tulossa. Tottuneesti hän tarjosi tälle keppiä. "Pure tätä, kun sattuu, se helpottaa." Himmeäsulka otti kepin vaivalloisesti älähtäen hampaisiinsa. Kun Himmeäsulkaa taas ravisteli kouristus, hän puri keppiä hampaillaan ja ponnisti pennun ulos. Hyvä! Ensimmäinen pentu oli kolli. Havuvarjo antoi pennun Virtajalalle, jotta kolli voisi nuolla sitä. Seuraava pentu tuli melkein heti edellisen jälkeen. Se oli naaras. Viimeinen pentu oli kolli. Himmeäsulan katse suli, kun pennut möyrivät hänen vatsalleen imemään. Hänen katseensa oli rakastavainen ja huolehtivainen.

  Havuvarjo pysyi vielä hetken Himmeäsulan luona ja antoi tälle purasruohoa, mutta jätti hänet sitten kumppaninsa kanssa kahden. Havuvarjo loikki pesälleen ja pudotti ylijääneet yrtit kasaan. Pennut ovat vahvistus klaanille, mutta selviävätköhän ne tästä kylmästä? Havuvarjo mietti siristäen silmiään. Samassa hän kuuli Himmeäsulan tuskaisen ulvahduksen. Voi ei!

Havuvarjo pinkaisi pentutarhaan ja näki siellä Himmeäsulan ja Virtajalan kyyristyneinä pienen harmaan mytyn ylle. Hän nuuhkaisi pentua ja nousi hitaasti ylös. Hän katsoi Himmeäsulkaa pahoittelevasti ja painoi päänsä. Kuollut.

  Himmeäsulan silmiin kihosivat kyyneleet ja hän kävi makuulle kuolleen pennun viereen nuollen sitä. Virtajalka yritti pidätellä itkua, mutta painoi päänsä ja nuolaisi pentuaan pari kertaa. Havuvarjo tiesi, että nämä molemmat kissat kyllä kestäisivät tämän ja osaisivat hyväksyä sen kunhan saisivat olla rauhassa. Pennun menetys on emolle tietysti raskasta, sen Havuvarjo tiesi kokemuksesta itsekin. Hän ärähti hiljaa miettiessään sitä. Mennyt on mennyttä, siitä on jo niin kauan aikaa, hän ajatteli ja ravisti muistot pois päästään.

  "Tämän pennun nimi olkoon Kaamospentu, hänen kauhean kuolemansa takia", Himmeäsulan värisevä nauku herätti Havuvarjon ajatuksistaan. Virtajalka hymähti hyväksyvästi ja Havuvarjo nyökkäsi.

"Kukaan ei ansaitsisi kuolla noin."

En oo kovin tyytyväinen tähän esinäytökseen, koittakaa kestää :3

Ilmottakaa k-virheistä ja antakaa palautetta.