Pääsin eilen kotiin sairaalasta. Lääkärini, Sandaran mukaan olin toipunut olosuhteisiin nähden hyvin. Tänään on lauantai, parin tunnin päästä alkaisi Joonyoungin oikeuskäsittely minun pahoinpitelystä, sekä eläimen kidutuksesta ja taposta. Minun tulisi osallistua uhrina pahoinpitelyyn.
"Muru, sun puku on silitetty! Tuu hakemaan se!" Kuulen äitini äänen alakerrasta. Ainiin. Äitini oli tullut takaisin koreaan ensimmäisellä lennolla minun pahoinpitelyni jälkeen. Olimme saaneet asiat puhuttua läpi, mitä nyt siihen tulee että hän homoili kameran edessä toisen naisen kanssa. Hän tuli kaapista minulle biseksuaalina,ja myönsi ymmärtäneensä isäni tilanteen, ja siirtynyt elämässään eteenpäin. Olen ylpeä äidistäni. En usko että hirveän moni, 45vuotias nainen on niin avoinmielinen nykymaailmalle, että pystyy ajattelemaan itsensä samasukupuolisen kanssa, vaikka hänet on kasvatettu pienempänä erittäin uskonnollisessa perheessä.
Kipitän hiuslakkapullo kädessäni portaat alas, hakemaan asuani. Olen valmistautunut koko aamun tulevaa oikeudenkäyntiä varten, sekä henkisesti että fyysisesti.
Katson peilikuvaani, ja suin vaatteitani vähemmän ryppyiseksi. Naamani ei ole täysin kunnossa, toinen silmäni on edelleen musta ja hiuksieni alta pilkottaa laastari, joka peittää tikatun haavan, mutta suurimmat ruhjeet oli jo tähän mennessä antibiottikuurin avulla selätetty. Puen valkean kauluspaidan päälleni vain todetakseni että okei voi helvetti tästä näkyy läpi. Niinpä riisun paitani pois, ja kaivan laatikosta itselleni valkoisen t-paidan kauluspaitani alle puettavaksi, jos nyt ei oikeuden edessä heruteltais. On hieman riski pistää valkoinen paita, sillä jos perhosveitsestä tullut haava kyljessäni aukeaisi, veritahra näkyisi heti.
---
Katson itseäni peilistä. Tätä paremmaksi en itseäni tässä kunnossa saa näyttämään. Vaihdan vielä korvissani roukkuvat pääkallokorut renkaiksi. Valmista on.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
__
Ovikello soi, joten kiiruhdan kohti portaita alakertaan. Portaiden päässä huomaan että äitini oli jo kerennyt ovensuulle, ja siellä hän nyt jutteli Taehyungin ja Hoseokin kanssa. Olin aikaisemmin tällä viikolla pyytänyt ystäviäni tulemaan mukaan oikeudenkäyntiin, minun tuekseni. Taehyung astuu taloomme Hoseokin jälkeen, jolloin näen oven suulla vielä Hwasan sekä Jiminin. Hekin olivat tulleet! Annan lämpimät halit jokaiselle, viimeisimpänä Taehyungille. Äitini kuitenkin tunkee meidän väliimme innokkaana ja halaa Taea pirteänä. "Tervetuloa perheeseen!" Nainen hihkaisee iloisesti ja taputtas vielä pari kertaa Taen selkää ennen kuin malttaa irrortaa hänestä.
Niin siis, samalla kuin äitini tuli minulle ulos kaapista biseksuaalina, kerroin myös itse että omistan nyt poikaystävän, ja tänään äitini, ja Taehyung näkivät toisensa ensi kertaa.
🕛➡️🕧
Äitini käynnistää auton moottorin, ja lähdemme kohti oikeustaloa. Äitini auto, musta Toyota corolla on seitsemän paikkainen, joten kaikki ystäväni mahtuivat kyytiin.
Puolessa välissä matkaa auton radiosta alkoi soimaan Shineen Ring dong dong, ja tämän jälkeen aloimme soittamaan Shineen 'The first' -albumia, sillä se sattui löytymään auton hansikaslokerosta. Olemme kaikki, jopa äitini Shawoleita, joten automatka sujui mukavasti bassojen soidessa täysillä Jonghyunin, Kibumin, Taeminin, Minhon sekä Jinkin laulavaa, upeaa musiikkia.
__
"Perillä" äitini etupenkiltä sanoo ja sammuttaa ensin auton radion, sitten moottorin. Sääli, meil oli hyvä meno. Nousemme kaikki ulos raittiiseen ulkoilmaan auton ovet paukkuen. Edessämme on iso, valkoinen Supreme court talo.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
Hetkeä myöhemmin astun puiseen, oikeussallin, äitini sekä kaverit takanani. Paikalla olijat kääntävät katseensa kohti ovia, josta astun epävarmana sisään. Istun mahdollisimman rauhallisena penkille, ja laaken katseen jalkoihini.
"Anteeksi mitä?? Miten sä ukko kehtaat!?" -Kuulen äitini kimeän mutta raivoisan äänen kaikuvan salissa. Käännän katseeni nopeasti äitiini, ja sen jälkeen henkilöön ketä äitini tuijjotti raivo silmissään. Joonyoungin asianajajan paikalla istuu Beom-seok, aivokuolleen isäni kaksoisveli.
________________________
Heijjsaan! Tosiaan mult löytyis uuden kirjan ensimmäinen osa nyt nimeltä "poika viidakossa", ja arvostan jos kävisit kurkkaa sen :3
