Rajansa kaikella./ ~Taekook

19. Turkkilainen Karjapiiska

"Miten sä kehtaat!? Mun rakas poika on pahoinpidelty, ja sinä sika kehtaat täällä puolustella tätä paskiaista joka sietäisi istua linnassa perseensä puhki" Kaikuu äitini ääni läpi oikeussalin, jossa äitini rääkymistä lukuunottamatta, vallitsee jäätävä hiljaisuus.
  Katson murtuneena Beomseokkia suoraan silmiin, joka heittää piittaamattoman ilmeen kasvoilleen ja kääntää katseensa kohti tuomaria. "Voimmeko aloittaa?" Tämä tokaisee ja korjaa ryhtinsä.
Isäni onnettomuuden seurauksena Beomseokista on tullut kylmä, piittaamaton keski-ikäinen mies vailla minkäämlaista empatiaa tai tunteita. Kai tapahtunut oli vaikuttanut niin lujasti hänen mielenterveyteensä että mies oli vajonnut ajastustensa kanssa noin alas.
Tuomarin istuimella istuva mies kopauttaa hellästi puisella nuijjalla pöytäänsä, jolloin kaikki, paitsi äitini keskittää huomionsa salin eteen.
  "Julistan tilaisuuden alkaneeksi. Totuus tulkoon julki." Hieman harmahtava, noin 60-vuotias mies sanoo kovaan ääneen oman pöytänsä takaa.

"Jung Joon-Young, pyydän sinua astumaan oikeuden eteen." mies sanoo kun täysi hiljaisuus viimein asettuu saliin. Puku päällä mies astelee tuomarin osoittamaan tuoliin, joka sijaitsee tuomarinpenkin vasemmalla puolella.
"Sinua syytetään eläinrääkkäyksestä, eläimen taposta sekä vakavasta pahoinpitelystä alaikäistä kohtaan. Tunnustatko tekosi" Tuomari jatkaa kun Joonyoung on saanut istuttua alas.
     "Vain kuolleen ruumiini yli! Kuinka voitte syyttää minua tuollaisesta?!" Joonyoung parahtas vastaukseksi
 
    Ei jumalauta, tää tulee olee pitkä 
    oikeuden käynti..

     🕐➡️🕜➡️🕑➡️🕝➡️🕒➡️🕞➡️🕓

Kolme pitkää, uuvuttavaa tuntia takana. Saavun äitini Toyota corollan luokse, ja avaan auton takaoven.
Ai mitenkö oikeudessa meni?
Jokainen sekuntti oli uuvuttava, Joonyoung oli ehkä maailman raskain ihminen, taisteli viimeisen päälle 'oiken kertomuksensa kanssa'. Kuitenkin useat todisteet riittivät, ja hän sai kuulusteluvankeutta, kunnes mies olisi halukkaampi keskustelemaan tapahtumista, jolloin lopullinen tuomio saataisiin kasaan.

Kiitos. Hwasa, Hoseok, Taehyung, Jimin, äiti. Kiitti et olitte mukana ja jaksoitte istuu siel nii pitkää mun tukena. -Sanon kiitollisena yhteisesti jokaiselle, päästyämme auton sisälle.
Äitini hymyilee minulle vierestäni, istun itse apukuskin paikalla.
"Sitä varten me ystävät ollaan!" Hoseok naurahtaa työntäessään päätänsä etupenkkien välistä.
Mul on kyl niin ihanat läheiset<3
"Tekeeks kellään meili pizzaa?" Äitini hihkaisee hetkeä myöhemmin.
Aika yksimielisesti päätämme poiketa pizzerian kautta kotiin.

"Käykää te tilaamassa mä ootan tässä, ja mulle mozzarella pizza ja keskikokoinen cola." Äitini sanoo ja sammuttaa moottorin. Me viisi astumme ulos autosta ja lähdemme kävelemään kohti parinkymmenenmetrin päässä sijaitsevaa pientä pizzeriaa.

"Yks mozzarella, yks kinkku-ananas, yks homejuusto-pepperooni, yks kana-tuplajuusto ja kaks jauheliha-herkkusieni  pizzaa mukaan kiitos. Isoilla juomilla, kaikille colaa kiitos" Hoseok tilaa päätä raapien. Oli siinä muistaminen mutta kaikki oikein! Tiskillä on joku keski-ikäinen, Turkkilainen mies joka hiki otsassa koittaa muistaa jokaisen tilauksen ja huutelee vähän väliä vieraalla kielellä taakseen tilauksia.

"Eli kuusi juoma, kaikki cola, kaksi bolognese sieni pizza, yksi mozzarella, yksi homejuusto pepperoni ja kinkku-ananas pizza." tiskillä seisova mies vihdoin sanoo.
  "Hei, myös se kana-tuplajuusto pizza! Ja ilman rintakarvoja kiitos!" Jimin huudahtaa miehelle Hoseokin olan yli.
Ei jumalauta Jimin, käyttäytyisit edes hetken
Mies nostaa katseensa suoraan kohti Jiminiä. "Ulos!" tämä karjaisee ja osoittaa terävästi etusormellaan kohti ulko-ovea.
"Eikö me muut edes saada tilauksiamme??" Hoseok parahtaa nälissään miehelle.
  "Jokainen teistä, ulos! Ette halua tuntea Turkkilaista karjapiiskaa" -Tämä rääkyy vielä hieman kovemmalla äänellä.

Säikähtäneenä Jimin juoksee ravintolasta ulos heti ensimmäisenä, ja me muut juu hänen perässään. Hwasa, se ainoa meistä joka ei ole nössö, jäi pahoittelemaan tilannetta mutta tuli jo hetken päästä itsekkin liikkeestä ulos ripeällä tahdilla.

"No, minne te ne pizzat jätitte!" äitini ihmettelee kun kaikki saavumme auton sisään ja napsautamme turvavyöt kiinni.
"Ööh yKs mEiStÄ saatto vähä suututtaa sen työntekiän-" Taehyung vastaa ja pitää terävän katseen tiukasti Jiminissä.
"Ei jumalauta teijjän kanssa, hetkekskää ei voi päästää teit ihmisten ilmoille ilman aikuista" Äitini huokaisee pieni leikkisä hymy kuitenkin kasvoillaan.
"No, sittenhän se on selvä! Mennään  meille niin mä kokkaan teille läskisoosia ruuaks!" -Tämä jatkaa, iskee minulle silmää ja käynnistää auton.
Takapenkeiltä kuuluu aika yksitoikkoisesti huokailua ja pettymyksen puuskaisuja.