Nousen vastahakoisesti viereltäsi keittämään meille teetä. Sinulle minttua, minulle sitruunateetä. Luulin sinun jäävän sohvalle ihmettelemään maailmaa, hukkumaan ajatuksiisi siksi aikaa, kun minä erkanen rinnaltasi, mutta sinä tuletkin vierelleni katselemaan minua. Kodissasi soi lähes ääneti klassinen, ja sen tahtiin sinä pyörähtelet vierelläni.
"Muistathan sitten mun teehen hunajaa, ei sokeria eikä maitoa," muistuttelet minua samalla kun tökit olkavarttani virne suupielessäsi pilkistellen.
"Ei hätää, muistan aina kaiken susta."
"Kuule jos mä en rakastaisi sua pitäisin sua aivan sekopäänä."
"Ei ne toisiaan sulje pois."
Naurat kommentilleni kevyesti huvittuneena ja jatkat matkaasi. Olet aina matkalla, haahuilet sinne ja tänne, eteen ja takaisin, levottomasti ja silti onnellisesti. Nyt sinä hyppäät sängyllesi makaamaan, heiluttelet jalkojasi ja tuijotat kattoa. Toinen sukkasi on keltainen, toinen sininen. Hassua sikäli, sinä et pidä sinisestä. Kasvoillesi leviää minulle jo kovin tutuksi käynyt ilme. Sinä olet innostunut jostakin ajatuksestasi, näen sen silmiisi ilmestyvistä naururypyistä ja hammashymyn leveydestä. Näen sen siitä, miten jalkojesi heilunta kiihtyy ja kätesi siirtyvät niskasi takaa vatsallesi. Liikuttelet sormiasi vatsaasi pitkin, teet villapaitasi helmaan ryppyjä samalla kun hyräilet taustalla soivan kappaleen tahtiin.
Tiputan teepussit kuppeihimme, sinulle lisään vielä hieman hunajaa, itselleni en. Kevyt naurahdus purkautuu huuliltasi ja minä tiedän valmistautua kuuntelemaan tarinaasi. Nouset istumaan nopeasti, riemastunut ilme silmissäsi loistaen. Katselet minua hetken enne kuin taputat paikkaa vieressäsi, jotta tulisin kuuntelemaan. Tämä on sinulle tärkeää, sen tietää siitä, miten kärsimättömästi odotat minua. Istuudun alas ja ojennan teekuppisi sinulle.
"Nyt sun täytyy kuunnella tarkasti."
"Ei hätää mä kuuntelen aina sua tarkasti," hymyilen sinulle.
"Maailma on ihan hirveän kaunis! Tiiätkö kato vaikka nyt ikkunasta ulos-" keskeytät puheesi ja nykäiset minua hihasta.
"Mitä?"
"Meidän pitää nyt katsoa ikkunasta niin sä ymmärrät!"
"Katsotaan vaan."
Siirryn sängyltä ikkunasi luo, sinä kävelet perässäni ja kiedot kätesi hartioiden ympäri. Tartun toiseen käteesi ja nojaan sinuun, jotta voisit painaa pääsi hartiaani vasten. Ulkona sataa, sade rummuttaa ikkunalasia rytmikkäänä ja raskaana, kilpaa tuulen kanssa ääntä pitäen. Pulleat pisarat juoksevat kilpaa lasia vasten ja pomppivat vesilätäköissä aina uusia pienen pieniä aaltoja synnyttäen. Katukiveyksen reunalla virtaa vuolaana tien päässä odottavan kaivon luo pieni puro, jonka päiväkausia kestänyt sade on siihen luonut. Kaivon luona mahtaa kuulua mahtava kohina, mutta tänne sinun kotisi suojaan se ei kuulu. Kaikki on harmaata ja koleaa, hyytävä viima on ajanut kaiken elävän pois kaduilta, jopa normaalisti lasten suosimat valtavat lätäköt saavat seuraa vain harvakseltaan ohi lentävistä linnuista.
Tönäiset minua otsallasi havahduttaaksesi minut takaisin luoksesi. "Kaikki on aina kaunista ja kaikessa on kauneutta. Mä tiedän, että kun sä katsot tuonne sä et ensiksi näe kauneutta mutta ajattele nyt tarkkaan! Sillä ei ole väliä mikä vuodenaika on ja onko lämmin vai kylmä. Sillä ei ole väliä oletko sä Espanjalaisessa pikkukylässä vai Neuvostoliiton betonislummeissa, kaikki on silti kaunista, minne ikinä katsotkaan! Ei sillläkään ole väliä sataako siellä vettä tai räntää tai lunta vai onko kirkasta ja auringonvalon kyllästämää, kaikki on silti aina kaunista, jos oikein katsoo maailmaa."
Katselen ikkunaa. Takanamme palava keittiön valo saa meidän hieman tärähtäneet heijastuksemme näkymään ikkunasta. Olet oikeassa, kaikki on kaunista, mutta ei siksi että näkisin asiat oikein. En minä kauniiksi kaikkea osaa nähdä kuten sinä, sellainen loputon hyvyys on minusta kulunut vuosien varrella pois. Kaikki on kaunista siksi että sinä sanot niin. Jos se merkitsee sinulle jotakin, silloin se merkitsee minullekin. Lapsenomainen riemusi maailmankaikkeuden ihmeitä kohtaan loistaa kirkkaana kasvoiltasi, kun katselen heijastustamme. Hypähtelet paikallasi innostuksesta, jotakin sinulla ajatuksissa yhä on sanomatta. Siirrän hiuksesi poskeltasi korvasi taakse ja kehotan jatkamaan.
