Koska Sä Eroot? [Minsung]

1.

Jisung

Katselen ikkunasta koulun pihaa. Kuulen luokan oven avautuvan ja pamahtavan kiinni. Taisin jo arvata ketä se oli. Jeongin. Hänellä oli uniongelmia ja oli usein myöhässä koulusta unettomuuden takia.

Hengästyneenä Jeongin istahtaa viereiseen pulpettiin. Hän moikkaa ja moikkaan takaisin katsellen edelleen ulos. Seuraava myöhässä olia oli Minho tyttöystävänsä kanssa. Nyt en ainakaam halunnut katsoa sinne päin. Minho oli kertonut kolme vuotta sitten tunteistaan tuolle tytölle, joka silloin oli paras ystäväni, mutta välit katkesivat Minhon takia. Annoin asian olla, mutta tämä tyttö tiesi jo sen, että olin ihastunut hänen poikaystäväänsä. Vieläkin tätä kärsin. Jeongin on aina ollut tukena sen kaiken sekavan jutun jälkeen. Hän tietää, että olen aina tykännyt Minhosta.

Tajuan pian, että en ole ollenkaan kuunnellut opettajan opetusta. Tämä tarkoittaa etten osaisi läksyjä. Jeongin saisi auttaa minua läksyissä. Koko tunnilla sai vain katsoa kuinka kaikki olivat myöhässä ja yksi oli uusi oppilas niin siitä ei ollut yllättynyt.

"Nyt tehkää noi 3 ekaa tehtävää sivulta 15" opettaja sanoo.

Olin jo unohtanu mikä tunti edes oli. Matikkaa se tietenkin oli. Ehkä minä jotain osasin siitä. Yritin tehdä tehtäviä, mutta luovutin ja suljin kirjain ja odotin, että tunti loppuisi.

Mietein jälleen sitä miksiköhän Minho oli sen tytön kanssa suhteessa. Minhosta näki ettei se nauttinut sen tytön seurasta. En ole edes nähnyt poikaa hymyilemässä oikeasti.

"Tunti loppuu nyt. Voitte lähteä" opettaja sanoo ja melkein heti sen jälkeen kellot soi. Pakkaan kirjat ja penaalin reppuun. Nousen tuolilta, otan repun ja lähden luokasta Jeonginin kanssa. Emme jaksa raahata itseämme ulos, joten menemme koulun kirjastoon piiloon.

Otan repustani laulun sanat. Luenne kerran läpi ja sitten katson ettei kirjastossa olisi ketään muu kuin minä ja Jeongin. En ainakaan huomannut ketään muuta, joten aloitamme pienen laulu harjoituksen Jeonginin kanssa.

Pienen laulamisen jälkeen joku taputtaa meille. Se on Hyunjin. Hyunjin on Minhon kaveri.

Hyunjin kävelee luoksemme istuu lattialle.

"Toi kuulosti tosi hyvältä" Hyunjin sanoo hymyillen.

Jeongin vaan tuijottaa Hyunjiniä. Tiesin, että minun pitäisi siis puhua. Avaan suuni, mutta suljen sen, kun Hyunjin alkaa puhumaan.

"Aivan niin siis Minho hylkäs mut ton ulos yksin" Hyunjin sanoo ja hänestä näkee, että oikeasti haluaisi olla Minhon kaveri.

"En yllättyny" sanon hiljaa ja alan pakkaamaan laulun sanoja reppuuni.

"Mä kuulin, ku te puhuitte Minhosta ja vahingos kuulin, et tykkäät siit" Hyunjin sanoo vähän kysyvästi.

"Joo, se on iha hulluna Minhoon" Jeongin sanoo ja nuo nauraa yhdessä.

"Mitä hauskaa siinä on?" kysyn hiljaa, mutta eivät he minua kuule.

Nauru rauhoittuu ja he katsovat minua. Tiedän, että olen pian yksin jos heillä on kahdestaan niin hauskaa. Tiedän.. olen aina näin kateellinen kaikesta, mutta en voi mitään.

"Niin sanoiks sä jotain?" Jeongin kysyy.

"En. Te voitte tutustua. Mä lähen seuraavan tunnin luokan etee oottaa" sanon ja otan reppuni selkään ja lähden kirjastosta ennen kuin ketään kerkeää sanomaan minulle mitään.

Kävelen hiljaista käytävää pitkin ja pysähdyn biologian luokan eteen. Istun oven viereen odottamaan kellojen soimista. Hyräilen yhtä laulua.