Hukka

1. Hikari

Hei kaikille :) Oon nyt jonki aikaa lukenu ite kaikenlaisia tarinoita, ja vaikka en osaa kirjottaa ollenkaan niin päätin alottaa nyt mun ekan tarinan. Teksti tulee varmasti olemaan tosi huonolaatuista ja k virheitä varmasti löytyy ihan kiitettävästi. Toivon, että laatu paranis edes vähäsen mitä pidemmälle tarinassa päästää, mutta saa nähä :D

Nyt itse tarinaan xdd

"Elle?"
"Ei se taaskaan kuuntele"
"Vittu Elle!" Ja silloin tunsin juustoviipaleen läsähtävän naamaani. Havahduin haavemaailmastani ja katsoin hihitteleviä ystäviäni. Olin kyllä ansainnut tuon sillä olin taas vaipunut omaan haavemaailmaani ja unohtanut heidän läsnäolonsa.
"Aa sorii, mistä te puhuittekaa?" Mutisin nolona.
"Niin että koska me juhlitaan sun synttäreitä?"Sandra kysyi. Olimme Sandran kanssa tunteneet ekaluokasta lähtien ja meistä tuli välittömästi parhaat ystävät. Sandra on suurissa porukoissa ujo, mutta jos tunnet hänet hyvin tiedät hänen olevan kunnon sekopää. Hän keksii aina kaikki tyhmimmät ideat, kuten viime viikolla hän suostutteli mut ja Aavan kiipemään hänen kanssaan paikallisen grillin katolle. Tietenkin Aava raukka oli tippunut  tikkailta alas ja nyrjäyttänyt nilkkansa. Aavaan olimme tutustuneet kakkosluokalla, Aava tuli silloin uutena kouluumme ja kaikki olivat pitäneet hänestä, me mukaan lukien. Aava omisti todella hyvä huumorintajun ja oli muutenkin todella kiltti ja asiallinen. Hän oli kaikkien vanhempien unelmalapsi. Kolmannella luokalla meistä kolmesta tuli parhaat ystävät ja siitä lähtien teimme kaiken yhdessä. Olimme tietenkin päässeet samalle luokalle yläasteellakin, en tiedä mitä tekisin ilman heitä. Itse olen meistä se romanttinen haaveilija, rakastan onnellisia loppuja ja sateisia iltoja, tiedän typerää ja lapsellista. Olen kuullut sen usein luokkalaisiltani. Olen luokkamme paras oppilas, saan lähes aina kymppejä ja välillä ysejä. Osaan kyllä puollustaa itseäni, mutta luokkalaisteni sanat satuttavat. Onneksi omistan ehkä koko maailman ihanimman poikaystävän, Liamin. Niinkuin nimestä voi päätellä hän ei ole Suomalainen, Liam muutti Suomeen perheensä kanssa ollessaan 9-vuotias. Olimme olleet Liamin kanssa yhdessä jo 2 vuotta. Ja tulemme toivottavasti olemaan vielä monta vuotta, meillä oli nimittäin tarkat suunnitelmat tulevaisuutta varten. Kuulimme usein, että olemme täydellinen pari ja olen samaa mieltä. Emme kuitenkaan näe kovin usein, sillä harrastan kilpauintia, joka vie suurimman osan vapaa-ajastani. Havahduin taas nykyhetkeen ja huokaisin, onneksi tänään on perjantai. Mutta illalla pitäisi jaksaa mennä vielä uintitreeneihin, ja sitä ennen kuntosalille sillä tarvitsisin lisää lihasmassaa, jos haluaisin pärjätä uinnissa. Olen
tavallisen pituinen, 164cm. Olen aika laiha, enkä omistanut paljon lihaksia. Olen aina ollut kateellinen Sandran hyvistä muodoista, hän on muutenkin todella kaunis. Sandra on kuin mallin mitoissa, 173cm pitkä, laiha, ja omistaa ihanan sileät, pitkät mustat hiukset. Aava on myös todella kaunis, hän oli tavallaan kuin Sandran vastakohta. Aava on vain noin 152cm pitkä, hän omistaa olkapäille ylettyvät hiukset, joiden väri vaihtelee lähes joka kuukausi. Hän oli joskus tarjoutunut värjäämään mun ja Sandran hiuksia, mutta olimme kieltäytyneet. Sandra ankarien vanhempiensa takia ja itse vain pelkäsin, että se antaisi luokkalaisilleni yhden syyn lisää haukkua mua. Olen kieltämättä todella tylsän ja tavallisen näköinen, omistan vaaleanruskeat alaselkään asti ylettyvät hiukset, lapsenomaiset kasvot ja siniset silmät.
"Maa kutsuu Elleä" Kuulin Aavan sanovan.
"Sopisko jos tulisitte vaikka meille viikonloppuna yöksi?" Kysyin nopeasti. Tytöt vastasivat myöntävästi ja alkoivat innostuneena suunnitella viikonlopulle suunnitelmia. Tiedetään, tavallinen yökylä oli kyllä aika tylsä tapa juhlia 17- vuotis syntymäpäiviä, mutta en todellakaan aikoisi järjestää mitään kotibileitä.

Näin Liamin vilkuttavan mulle ruokalan toiselta puolelta, joten nousin ylös ja lähdin nauraen juoksemaan häntä kohti. Hyppään Liamin syliin ja hihitän kuin mikäkin ihastunut pikkutyttö.
"Meillä ois kämppä tyhjänä niin haluistko tulla meille yöks tänää?" Liam kysyi vihjailevasti. Tiesin tasantarkkaa mitä poika tarkoitti, mutta en ollut vielä valmis mihinkään, no sellaiseen.
"Sori mulla on tänään treenit nii en voi", vastasin nopeasti.
"No höh joku toinen päivä sit", poika vastasi. Katsoin kelloon ja tajusin sen olevan jo aivan liian paljon. En ollut ikinä myöhästynyt tunnilta, enkä aikonut nytkään myöhästyä. Annoin Liamille nopean pusun ja lähdin pinkomaan täyttä vauhtia kohti matikanluokkaa,

Ehdin onnekseni juuri ennen kuin vanha ja yrmeä "noita-akaksi" kutsuttu  matikanopettaja paiskasi oven kiinni. Opettaja ilmoitti jakavansa matikan kokeet, jonka jälkeen kävisimme oikeat vastaukset läpi.  Harmikseni meillä ei ollut samoja tunteja Sandran, Aavan tai Liamin kanssa perjantaisin, joten jouduin selviämään yksin.
"Elle!" Noita-akka raakaisi. Ponkaisin tuolista nopeasti ylös ja melkein juoksin jännittyneenä luokan etuosaan hakemaan kokeeni. Otin kokeen ja kiitin, koska en halunnut olla epäkohtelias. Hengähdin syvään ja käänsin paperin, helpotuksen aalto levisi kehooni kun näin numeroni, kymppi miinus. Kun kokeet oli jaettu noita-akka alkoi selittää kuinka huonosti kokeet olivat keskimäärin menneet.
"Olen todella pettynyt, että vain yksi luokastamme sai tästä kokeesta kympillä alkavan." Hän selitti.
"Kukas se olikaan?" Ei, ei, ei, ei punastuin kiusallisesti ja tunsin kaikkien katseet itsessäni. En ollut tottunut olemaan huomion keskipisteenä ja se oli todella hermostuttavaa, käteni hikosivat ja tuntui kuin pala olisi jäänyt kurkkuun.
"Omg vitu hikari" kuulin ehkä koko universumin ärsyttävimmän ihmisen kikatuksen, Milla oli kunnon pissis joka vaihtoi jätkää useammin kuin sukkiaan. Hän oli aina haukkumassa mua muiden kanojensa kanssa.
"No nii ii" Salla täydensi.
"Kattokaa ny kuinka ruma se on" Joku sipisi.
"Eikai meidän pikku hikipinko ala itkee?" Marko hörähteli muka niin hauskalle kommentille.
"Vitun oksettava" Milla jatkoi. Mua oli kyllä sanottu hikeksi ja rumaksi, mutta ei ikinä aiemmin oksettavaksi. Tunsin kuinka kyyneleet tekivät tuloaan, vaikka kuinka yritin estää. Ensimmäinen kyynel tipahti poskelleni, ja sitä seurasivat kymmenet muut. Nousin paikaltani, keräsin tavarat ja juoksin ulos luokasta samalla nyyhkyttäen.

Kävelin hitaasti kotiin päin potkien samalla jokaisen vastaantulevan pikkukiven, olin niin vihainen itselleni. Miksi en vain osannut pitää puoliani vaan aloin aina itkeä, kuin minäkin pikkulapsi. Tunsi kännykän värähtelevän taskussani ja huokaisin, sillä tiesin jo sen olevan äiti.
"Elle miksi ihmeessä rehtori soitti mulle ja kertoi sun lähteneen kesken koulupäivän kotiin?" Äiti kysyi ääni täynnä huolta. En jaksanut ruveta selittämään kuinka olin joutunut taas muiden pilkattavaksi vaan kerroin, että alkoi oksettaa ja oli pakko päästä kotiin. Äiti onneksi ymmärsi ja lopetin puhelun.

Kotiin päästyä juoksin suoraan huoneeseeni ja sukelsin peittojen alle. Uni tuli onneksi nopeasti ja pian olinkin jo syvässä unessa.

"Elle pupunen onko jo parempi olo?" Kuulin isäni huolestuneen äänen. Hymähdin hauskalle lempinimelleni, vanhemmillani oli outo tapa keksiä mulle ja pikkuveljelleni mitä erikoisempia lempinimiä.
"Joo, se paha olo meni ohi jo" vastasin unisena.
"No hyvä, pidä tänään kuitenkin vapaata treeneistä." Isä selitti.  Voi ei, en tullutkaan ajatteelleeksi etten pääse treeneihin, jos valehtelevan olevani sairas. Yritin väittää olevani jo terve, mutta isä ohitti ne kokonaan ja selitti etten voisi tartuttaa muita. Avasin puhelimeni ja näin pari viestiä ryhmässä
"bff❤️❤️❤️ "
Vastasin tytöille olevani sairas, vaikka se tuntui hirveältä valehdella heille. Kello oli vasta puoli yhdeksän, mutta päätin mennä silti jo nukkumaan. Rankan päivän takia, nukahdin yllättävän nopeasti, vaikka olin nukkunut päiväunetkin. Rauhallisesti livuin unten maille tietämättömänä tulevasta.

Tässä olis nyt eka luku valmiina :) Kertokaa toki rehellisesti mielipiteitä, otan mielellään vastaan rakentavaa palautetta, että voisin kehittyä :D
Kiitos tosi paljon jos jaksoit lukea ja ilmoita toki jos luit, niin tiedän kannattaako jatkaa.