5 Luotia || Taekook

8. Saanko mä halata sua?

Osa 8
-Saanko mä halata sua?-

*Taehyung nk*

Tuijotin ääneti sohvalla istuvaa poikaa. Mielessäni sateli kasoittain kysymyksiä mutta juuri nyt en saanut sanottua mitään järkevää. Onko tää muka se sama ihminen? Se sama joka oli hakannut mut muutama päivä sitten ja käyttäytyy agressiivisesti ilman mitään syytä.

"Miten mä tähän liityn?" Oli ainoa asia jonka sain suustani.

Sain odotella vastausta hetken, mutta sitten hän aloitti:

"Tae... sä et tiiäkkään miten helvetin vaikeeta mun on myöntää tää ees itselleni, mutta mäen enää vittu pysty tähän kaikkeen yksin. Mä oon aina ollut yksin mut-" hän piti pienen tauon.

Kävelin sohvan luo ja istahdin sohvan käsinojalle. Olin suoraan sanoen järkyttynyt. En olisi odottanut tätä kun se tuli koululle mua hakemaan. Hän piti katseensa lattiassa ja syvän huokauksen jälkeen jatkoi:

"Mut mä en haluu kuolla. Ja tätä menoo mä tuun kuolemaan mä en pysty tähän."
Nuorempi hautasi kasvonsa käsiin. Eikai se vaan itke? Ääni säröili välillä, mikä teki puheesta hieman hankalamman ymmärtää, mutta kuuntelin tarkkaavaisesti joka sanan.

Jungkook jatkoi:
"Mä olin ihan vitun ongelmissa jo ennestään ja nyt... mun elämä on pilalla. Kun sä ilmestyit mestoille niin, äh, mä puhun nyt totta. Mul on aina ollut kavereita mutta silti oon aina ollut yksin. Siis kun ei jätkät oo sellasii joita kiinnostais mun elämä pätkän vertaa ja noh, ajan myötä se paska olo vaan kasvaa. Ehkä mä vaan toivoin että oisit erilainen mutta unoha koko juttu sua ei taida kiinnostaa vittuakaan."
Tämä selitti nopeatempoisesti ja lisäsi vielä:
"Tää oli huono idea ei ois pitänyt tuoda sua tänne. Se oli vaan hetken mielijohteesta anteeks"

Pakko sanoa etten ole koskaan nähnyt yhdessä päivässä tuollaista muutosta ihmisessä. Eilen se vielä huusi mulle ja nyt... musta tuntui niin pahalta sen puolesta. Mitä mä nyt teen? Nyt kun kerran olin täällä niin en mä voi vaan lähtee, se tarvii apua. Sitten mieleeni palasi taas se kirje. Mutta entä jos se alkaa luottaa muhun ja satutan sitä vaan enemmän kun en voi enää koskaan nähdä sitä. Oli miten oli, ei mulla ois sydäntä vaan jättää sitä yksin.

Siirryin käsinojalta sohvalle istumaan ja hivuttauduin lähemmäs. Laskin käteni varovasti tämän hartioille ja hieroin peukalolla tämän olkapäätä.

"Mä ymmärän sua kyllä" sanoin melkein kuiskaamalla. Tämä käänsi päänsä ja vilkaisi minua nopeasti. Hän käänsi äkkiä katseensa takaisin lattiaan. Yhtäkkiä tuolle itsevarmalle kovikselle olikin vaikeaa luoda katsekontakti.

"Voitsä auttaa mua?" Tämä kysyi hiljaa.

Mun on varmaan pakko kertoa sille kirjeestä. Ei olis reilua olla kertomatta. Mutta en mä voi just nyt. En osaa edes kuvitella miten vaikeaa sillen oli kertoa tuo ja kysyä joltakin apua. Se varmasti vaan pahentais tilannetta jos nyt kerron siitä ja kieltäydyn.

Äh, mun päätä ei oo tehty tekemään vaikeita päätöksiä. En vaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

Ajatukseni katkesi, kun huomasin että Jungkook tuijottaa minua suoraan silmiin. Olinko mä ollut kauankin ajatuksissani? Tämän silmät olivat hieman kosteat kyynelistä mutta nyt tämä ei enää piilottanut kasvojaan minulta. Hän näytti odottavan vastausta kysymykseensä.

"Tottakai" vastasin äkkiä ja pakotin lempeän hymyn huulilleni.

"Kiitos, mä luulin jo että tein itestäni ihan idiootin" jungkook sanoi helpottuneella äänellä. Hän epäröi hetken ja kysyi sitten yllättäen:
"Saanko mä halata sua?"

Olin hieman hämmentynyt kysymyksestä. Nyökkäsin vain vastaukseksi ja olin jopa näkevinäni pienen hymyn pojan huulilla. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kun tämä kietoi kädet tiukasti ympärilleni. Miks halaaminen sen kanssa tuntuu näin hyvältä? Minulla kesti hetken kasata taas ajatukseni ja halata häntä takaisin.

Mitä helvettiä mä teen? Tää on se ihminen jota en olis koskaan halunnut nähdä uudestaan sen ensimmäisen kerran jälkeen. Se, jota vihasin. Se, josta erossa mun käskettiin pysyä tai kuolisin. Ja tässä mä nyt istun. Halaamassa sitä ja vielä nauttimassa siitä.
Tae mitä sä oot oikein tehnyt?

*****************************************

Tällä kertaa vähän lyhyempi osa, anteeks siitä.