Sydämeni Pysähtyi

Muistan kävelleeni matematiikan tunnilta R-kioskille, koska oli ruokavälitunti. Olin yksin, tottakai olin, eihän minulla ollut ystäviä. Istahdin tyhjään pöytään mehuni ja leipäni kanssa ja otin kuulokkeet reppuni etutaskusta. Aloin kuunnella Twenty One Pilotsin kappaletta Truce. Kuuntelin kappaleen sanoja: "Stay alive, stay alive for me you will die but now your life is free". Se tuntui siltä kuinka joku olisi oikeasti puhunut minulle. Kyynel vierähti poskelleni.

Istuin pöydässä vielä hetken ennen kuin tajusin kellon olevan jo puoli yksi. "Voi vittu!" , tajusin olevani myöhässä. Nopeasti pakkasin tavarani ja lähdin juoksemaan kohti kouluani. Tietenkin juuri nyt piti sataa. Olihan nyt maanantai. Olin juuri ylittämässä pientä tietä, jossa ei kulje juuri milloinkaan autoja. Kuulin vain auton jarrutuksen ja pitkän tööttäyksen. Pysähdyin ja käännyin katsomaan äänen suuntaan, mutta liian myöhään. Auto oli jo törmännyt minuun.

Heräsin sairaalasta ja huomasin tuntemattoman naisen puhumassa lääkärille. Yritin muistella miten olin päätynyt sairaalaan, mutta en muistanut mitään. Tunsin ahdistusta sisälläni. En saanut kunnolla happea. Silmissäni sumeni jälleen.

Heräsin hetkenpäästä uudestaan, tunsin jonkun tuijottavan minua, joten yritin kääntyä. Sain käännettyä itseäni niin että näin sen saman tuntemattoman naisen, joka hymyili rauhallisesti katsoen samalla suoraan silmiini: "Vilja olet vihdoin hereillä". En vieläkään tunnistanut naista, joten kysyin kuka hän oli. En kuullut vastausta, joten kysyin uudestaan. Silloin lääkäri astui sisään ja kysyi kenelle puhuin. Katsoin viereeni ja näin naisen osoittavan minua aseella. Huusin apua ja rimpuilin sängyssä. Silloin huoneeseeni tuli juosten useita lääkäreitä jotka pitivät minusta kiinni. Yksi lääkäreistä toisti kokoajan lausetta: "Kaikki on hyvin, Vilja". Näin taas sen saman naisen, hän osoitti minua edelleen aseella. Sitten se ampui! Luoti osui sydämeeni. 

Lääkärit eivät osanneet selittää sydämeni äkillistä pysähdystä.