Take Me Away From You

Part 2

Tunnen vaistomaisesti, kun vahvat kädet nostavat minut selvästikin miehen syliin. Tunsin miehen rintalihakset ohuen paidan läpi, kyljessäni. Olin kuitenkin liian heikko avaamaan silmiäni. Voihkaisin hiljaa kivusta. En tuntenut toista jalkaani polvesta alas päin ja polven yläpuolta vihloi kovasti. Kipu oli niin kova, että huomaamattani muutama kyynel putosi silmäkulmastani. Yritin kovasti avata silmiäni ja mies kai huomasi sen ja sanoi "Ei hätää kaikki on nyt hyvin. Lepää vaan rauhassa vien sinut hoitoon." Enempää hän ei sanonut eikä minulla ollut voimia kysyä asiasta. Matka tuntui kestävän ikuisesti. En ymmärrä miten mies edes jaksoi kantaa minua. Olin kyllä yhä hiukan ali painoinen mutta silti kävelimme ylämäkeen ainakin parin kilometrin verran. Vihdoin puolen ikuisuuden päästä alkoi kuulua muiden ihmisten huutoja ja ambulanssin ääntä. Tässä vaiheessa hätäännyin. Mitä oli tekeillä? Missä veljeni on ja miksi tuntematon mies kantaa minua pelottavien äänien luokse. Jouduin jonkinlaiseen paniikki tilaan ja aloin täristä hullun lailla. En nähnyt mitään ja korvissa suhisi kuin joku vaihtaisi radiossa epävireiselle kanavalle jolta kuuluu vain silloin tällöin vaimeita, vaikea selkoisia sanoja. Huomasin miehen pysähtyneen. Hän jutteli kai jollekkin, itse en pystynyt kuulemaan mitään suhinan yli. Silloin tunsin kuinka mies yritti laskea minua johonkin. Kumminkin itsesuojeluvaistoni kehotti pitämään kiinni ja niin minä sitten myös tein. Tartuin viimeisillä voimillani miestä lujaa kaulasta kiinni ja puristin itseäni häntä vasten. Tälle hetkellä halusin vain pysyä turvassa ja mies vaikutti tarpeeksi turvalliselta minulle, olihan hän sentään pelastanut minut joltain. Pian aivoissani alkoi kumminkin surrata ja minä pyörryin.

Heräsin hetken päästä nuoren blondin miehen sylistä. Hän katsoi minua syvän vihreillä silmillään ja hymyili lempeästi. Säikähdin häntä ja niinpä työnnyin pois hänen sylistään. Yritin nousta seisomaan mutta jalkani pettivät ja hirveät kivut iskivät vasempaan jalkaani. Kaaduin maahan ja aloin kiljua ja itkeä. Siinä vaiheessa olin aivan varma, että jalkani on mennyt poikki. Katsahdin sumein silmin ympärilleni ja huomasin olevani liikkuvassa ambulanssissa. Etupenkiltä kuului huuto "Ei hätää enään pari sataa metriä koita kestää, pääset kohta hoitoon!" Sängyllä istuva mies näytti hätääntyneeltä ja nosti minut varovasti baareille. Silloin auto pysähtyi ja kaksi miestä avasivat auton takaovet. Miehet nostivat baarit ja kantoivat minut juosten sisään samalla huutaen henkilökunnalle "Yksi elävä löytyi mutta jalka taitaa olla poikki! Hakekaa joku äkkiä sairaala sänky!" Samassa nuori nainen tulee viereeni ja sanoo "Ei hätää, olet nyt hyvissä käsissä. Kohta olet taas kunnossa." Tuo jäi viimeiseksi lauseeksi jonka kuulin, kunnes minulta lähti taas taju.

Sanoja 388
-D