• 𝐎𝐬𝐚 𝟏 •

83 3 2
                                    

Taehyung pov.

Raotan varovasti silmiäni, hieron unihiekat pois ja nousen ylös.
Lähden laahustamaan kohti kylpyhuonetta, riisun loputkin vaatteeni pois.
Käännän suihkun veden lämpimälle ja astun suihkualueeseen.

Kuivattua itseni, lähden kohti vaatekaappiani.
Nappaan sieltä mustan ison t-paitani ja mustat farkut. Puettuani ne päälleni nappaan repun ja lähden alakertaan.
Kävelen suoraan keittiöön, sillä mulla on ihan helkkarin kova nälkä.
Keittiöön saavuttuani, avaan jääkaapin oven ja nappaan sieltä äidin tekemän voikkarin.
Syötyäni leivän, istahdan hetkeksi keittiön ääreen pakatakseni reppuni.
Kaipa sitä sitten pitäis kouluun lähteä.

Juoksin kotoa koko matkan bussipysäkille eli noin 8km.
Olin aivan loppu juoksumatkasta.
Yritin tasata hengitystäni, mutta bussi ehtisi tulla juuri.
Istun vakio paikalleni bussissa, nappaan kuulokkeet taskustani, laitoin ne korviini ja selailin samalla instagramia.
Kukas tää on..? Aiva helkkari komee jätkä, josko sanoisin.
Yhtäkkiä tunnen, kun joku koskee olkapäätäni, sätkähdän ja käännyn nopeasti nyrkkini kanssa koskiaa kohden.

"Taetaeee!" Huutaa Hoseok vierestäni.
"Vittu älä säikäytä tollee, hyvä etten lyöny sulta hampaita irti leuastas." Ärähdän tuolle.
"Ei tarvii olla heti menkkane aamust."
Poika pyöräyttää silmiään.
Käännän katseeni vain eteenpäin ja keskityn kuuntelemaan musiikkia.

Samalla, kun olin katsonut Hoseokkia päin.
Näin todella tutut kasvot hänen takanaan..
Onko tuo se poika siitä instagram kuvasta?

Ei hitto, sehä näyttää paljo sulosemmalt omil silmil kattoes

¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.

Ei hitto, sehä näyttää paljo sulosemmalt omil silmil kattoes. Yhtäkkiä kuulen Hoseokin äänen korvastani. "OoooooOOOoooohhh~ Taetae has a tiny crush..~" Hoseokin ääni herätti pojan, suutuin äärettömän paljon Hoseokille, pojan herättämisestä.
"Vittu Hoseok oliko pakko?!" Huudan Hoseokille.

Saavuttuamme koululle huomasin, kuinka poika käveli koulun puuta kohden, häntä seurasi kolme muuta poikaa.
Mitäköhän noilla on mielessä? Kävelen kohti koulun ovia Hoseokin perässä.
"Hei, Hoseok?" Kysyn tuolta.
Poika kääntyy ihmeissään minua kohden. "tiiäks ketä noi pojat on jotka seuraa tota?"
Hoseok kääntää katseensa poikia kohden. "
Siel taitaa olla Jimin, Min yoongi, Han Ji-sung ja toi jahdattava näyttää olevan Jungkook.. Kui?"
Huokasen yksikseni. "Äh ei mitään.."
Silti pieni huoli Jungkookista polttaa rintakehääni.

Tunnin jälkeen ruokalassa:

Jungkookia ei oo näkyny missään.
Onkohan, sillä kaikki hyvin?
Miks mä ees mietin, en ees tunne koko jätkää..
Vittu.. Mihi se kylmyys taas katos musta? Miks mun huolet tuli takasi?
Oli helpompaa ilma tunteit..
En huolehtinu mistää, oli tosi rauhalline olla, vaik sattuski. "Hei, tae. Näytät vähä kalpeelt tänää. Onks kaikki hyvi?"
Hoseok kysyy.
Tunnen kuinka kyyneleet valuvat poskeani pitkin.
Mikä vittu mua vaivaa..?
Tää ei oo mun tapasta.
Haluun olla sii samas jamas mis olin, sillo ku Jimin petti mua.
"Hoseok, lyö mua."
Totesin Hoseokille totinen katse silmissäni.
"E-en mä sua voi lyödä" Hoseok totesi pelon katse silmissään.
Päätin sanoa Hoseokille jotain mitä tulisin katumaan.

"Mieti vähä mitä su isäs olis mieltä, ku et ees uskalla lyyä." Naurahdan.
Yhtäkkiä pojan poskella valuu kyynel ja toinen.
"Sä tiiät, vitun nulikka iha hyvi ettet mainitte mu isää. Täs o se mitä vittu kerjäät." Hoseokin nyrkki osuu suoraa poskeeni.
Jatkan silti hymyilyä.
"Nonii tulihan se sielt, sori veli. Ei ollu tarkotus."
Katon Hoseokia, sillä samalla, tyhjällä katseella millä katoin kuukaus taaksepäin.
"Tae.. Onks sul kaikki hyvi..?"
Hymyilen vain Hoseokille ja lähden kävelemään kohti kohta alkavaa tuntia.

?" Hymyilen vain Hoseokille ja lähden kävelemään kohti kohta alkavaa tuntia

¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.

Ei ollu tarkotus, Hoseok..
En vaa halunnu tuntee tätä samaa tuskaa, minkä tunsin vuos sit Jiminin kans..
Se tunne ei vaa oo luotu mua varte..
Tarvisin sen yhen lyönni mun poskee, et tajuisin sen etten ihastu enää.

—Tuli nyt alotettuu kunnol tälläne kirja. Nyt aattelin kans finishaa tän, ettei jäis kesken. Okei, mut täs ny vähä perus tietoo. Eli siis Nää osat tulee olee jotai 500-1000 sanaa, joskus voi olla et ehkä vähä pidempiäkin, jos oikee kunnol innostun. Mut nyt ois pääasia se, et pistäisitte joko raten tälle tarinalle tai sit kommenttipalstaanki voit ilmasta sun mielipiteen tästä :)—

By Jiminsoup

𝐓𝐡𝐢𝐬 𝐢𝐬 𝐨𝐮𝐫 𝐥𝐢𝐟𝐞 | 𝐕𝐊𝐨𝐨𝐤Donde viven las historias. Descúbrelo ahora