Shy

Untitled Part 1

Olin ystävieni kanssa baarissa. Tai no, olin ensimmäistä kertaa baarissa elämäni aikana ja miettikää olen 21!

Ystäväni olivat heilumassa tanssilattialla ja toiset iskemässä miehiä ja minä olin se seinäruusu joka istui baaritiskillä. Tunsin itseni niin ulkopuolisiksi. En uskaltanut edes liikkua tai katsoa ympärilleni! Kasvoni olivat varmasti punaiset kuin tomaatti.

Näin että jostain syystä baarin yläkertaan kaikki naiset yrittävät päästä. Näin kaukaa että siellä oli kaksi miestä vartijaa melkeinpä. Itse en edes yrittänyt kokeilla päästä VIP tilaan, eikä myöskään ystäväni. Paikka oli täynnä. Istuin vain ja join vettä. Ystäväni olivat jo kovassa vauhdissa. Jopa Emmi vaikka hän oli samanlainen rauhallinen kuin minä. Emmi ei kuitenkaan ollut ujo.

Tutustuin Emmiin te-toimistossa koska meillä oli sama aika. Siinä lyhyessä ajassa tutustuin myös hänen ystäviin. Lina oli punapää ja aivan ihana. Milica. Milica oli maailman kaunein nainen jonka olen koskaan nähnyt! Hänellä oli upeat kasvot ja lähes kokonaan tatuoitu kroppa. Olin hieman kateellinen Milicalle miten hän uskalsi olla niin rohkea. Kaikki miehet paikalla yrittivät iskeä Milicaa eikä ihme. Milica oli kuvankaunis.

Lähdimme Emmin kanssa Tampereelta missä asuimme ja sieltä siis Helsinkiin ja menimme sen kaupungin suosituimpaan baariin. Minä olin se lihava ja ruma. Kukaan ei tullut juttelemaan kanssani ja vaikka olisikin en olisi uskaltanut sanoa mitään! Jos joku olisi tullut juttelemaan kanssani olisin mennyt niin lukkoon! Miksi olin näin ujo ja arka? Siihen löytyy monia syitä.

"Haluatko siirtyä seuraavaan juomaan?", katsoin komeaa baarimikkoa joka hymyili minulle. Olin kuin paloauton värinen. Tiesin että hänen täytyi olla minulle ystävällinen ja flirttaileva, koska siitä hänelle maksetaan. Kun istuin tähän hänen kysellessä mitä haluan tilata ja kun sanoin haluavani vettä hän katsoi minua kummissaan ja naurahti.

Pudistin päätäni ja koitin hymyillä. Hän tuli eteeni ja hymyili. "Mä voin tarjota sinulle sinun ensimmäisen siiderin", baarimikko jonka nimilapussa luki Jesse hymyili minulle.

Haha. "Mä haluan selvitä tästä painajaisesta selvinpäin, kiitos kuitenkin", hymyilin takaisin hänelle.

"Painajaisesta? En kai minä niin kauhea ole?", Jesse naurahti.

Et suinkaan. Mies oli komea ja lihaksikas mutta huomasin myös sormuksen hänen nimettömässään mikä sai minun mielikuvituksen upeasta yöstä lopettamaan ajatuksen.

Naurahdin takaisin. "Et mutta mä en ole täällä omasta tahdostani. Mun ystävä pakotti mut tänne jotta minä kiltti tyttö näkisin baari elämää ja tulisin ulos"

Jesse nyökkäsi ja hymyili. "Millaista tuntuu olla täällä?"

"Mä olisin mieluummin jossain muualla kuin täällä. Mä haluan kotiin nukkumaan mutta se on vaikeaa kun mä en asu täällä vaan se asunto missä oon on mun ystävän asunto ja jos mä haluan lähteä täältä mun pitäisi osata yksin mennä sinne ja mä saatan eksyä.

"Ihan hyvä ettet lähde yöhön yksin. Koskaan ei tiedä mitä siellä on.", Jesse sanoi.

Hymyilin hänelle ymmärtäen mitä hän tarkoitti. Ainakin Jesse oli minulle mukava ja aloinkin vähän rentoutua enkä jännittänyt enää jutella hänelle.