Pää täynnä viskiä ja kliseitä

Luku 4 - Kauniit, rohkeat ja krapulaiset

A/N: helou, tää luku on ollu valmis jo ikuisuuden, mutta en oo vaan ollu tyytyväinen, niin on jääny julkaisematta. mutta menköön nyt, en jaksa ennää fiksata :D oon ollu tosi epäaktiivinen täällä, mutta nyt ku kiireet helpottaa ja kirjotusintokin on alkanu möyriä jostain talviunilta esiin, niin koitan saada jatkoa noihin muihinkin teksteihin.

edelleen tää tumpin näkökulma on haastava, mutta jospa tähän tottus pikkuhiljaa heh. tsemppii kaikille näihin poikkeusoloihin, jospa tää koronatilanne alkais helpottaa pian!! ja kiitos kun luette, huippuu viikonloppua ❤️❤️

*

Luku 4 - Kauniit, rohkeat ja krapulaiset

Mä heräsin aamulla siihen, että Nasu potkaisi mua jalkaan. Tai ainakin oletettavasti se teki niin, mä en ollut ihan varma, että oliko se unta. Mä havahduin kuitenkin, avasin mun silmät ja kohotin päätäni sen verran, että tajusin nukkuvani meidän olkkarin sohvalla. Mä en ollut saanut näköjään raahattua itseäni omaan sänkyyn viime yönä.

Nasu nukkui toisessa päässä, jalat mun jalkoihin sotkeutuneena. Se oli vienyt suurimman osan pienen sohvan pinta-alasta, vaikka mä tässä olisin pitkine koipineni enemmän tilaa tarvinnut. Perus Nasu, kerran me oltiin yhden humalaisen illan päätteeksi nukuttu Peuran sohvalla ja Nasu oli tyrkännyt mut unissaan lattialle.

Teki mieli potkaista sitä, ihan vaan kostoksi, mutta en mä sitten raaskinut.

Tosin kohta Nasu potkaisi mua unissaan uudestaan reiteen, helvetin kovasti vielä.

"Mitä sä potkit?" kysyin kovaan ääneen ja lopulta tönäisin sitä jalallani sääreen. "Kuulitko?" lisäsin ja Nasu liikahti, potkaisi mua jälleen. "Jami Nummi!" huudahdin ja sitten Nasu säpsähti.

Se havahtui unestaan ja siinä samassa avasi silmänsä ihan lautasen kokoisiksi.

"Mitä!" se huudahti ja heti perään ponkaisi istumaan ihan vauhdilla. Se katsoi eteensä suu auki ja silmät suurina, ihan pihalla. Kajaali oli levinnyt poskille ja punainen tukka sojotti joka suuntaan. Mä aloin nauraa, se näytti niin huvittavalta, se oli ihan kujalla.

Mullekin kävi toisinaan noin, kun joku herätti kesken syvimmän unen.

Nasu rypisti otsaansa, selkeästi koittaen tajuta tilannetta, ja siirsi sitten katseensa muhun. Se siristi silmiään ja tuijotteli mua sohvan toiselta puolelta hämillään ja hiton darraisena, ennen kuin nähtävästi, ja viimein, tajusi missä oli. Luoja, että se oli välillä hidas.

"Ei saakeli", se ähkäisi ääni käheämpänä ja hieroi otsaansa. Mä nousin myös istumaan ja hieraisin silmiäni, kunnes laskin kädet sohvalle koukistettujen polvieni päälle.

"Siis ihan totta ei luoja. Mä näin just todella vitun hämmentävää unta", Nasu sitten lausahti pörröttäen räikeänpunaista, sotkuista fledaansa. Se tapasi vaihdella sen tukan väriä usein, milloin oli sinistä ja milloin vihreää. Ehkä punainen sopi sille kuitenkin parhaiten.

"No?" mä kysyin uteliaasti.

"Ei saakeli", Nasu sitten toisti ja naurahti ja pyöritteli päätään. "Haluutko oikeesti tietää?" se kysyi ja mä katsoin sitä kohottaen kulmiani.

"No?"

"Mä ja sä - oltiin meidän treenikämpän sohvalla pussailemassa."

Mä katsoin sitä sekunnin, kunnes purskahdin saman tien nauruun ja lysähdin makaamaan sohvalle, vein käden otsalleni hekottaen. Nasukin nauroi, hassusti ja normaalia käheämmin, sillä tavalla tosi krapulaisena.