Kim Taehyung
"Mä meen pienelle lenkille." Ilmoitin ja lähdin pihalle. Halusin selvittää ajatuksiani.
Kävelin puistoon, mutta siellä oli liikaa lapsia. Kävelin hetken eteenpäin ja keksin mihin menen. Päätin kävellä juna-asemalle, vaikka sinne onkin aika pitkä matka. Istuin penkille ja tuijottelin raiteita. Viereeni istahti mummo.
"Mihis komea poika on menossa?" Hän kysyi.
"Minä? En mihinkään. Tulin vaan istumaan." Vastasin.
"Ota tästä lämmikettä." Mummo sanoi ja ojensi minulle villasukat. Tarjosin hänelle rahaa niistä, mutta sitä hän ei hyväksynyt. Asemalle saapui juna. Toivoin näkeväni tuon komean hymyilevän pojan. Sitäpä vaan ei tapahtunut.
"Mikä on lapsi rakas?" Mummo sanoi nähden pettymykseni.
"Olisin halunnut jonkun tulevan tuolta, vaikka ei hän kyllä mitään sanonutkaan, että tulisi." Kerroin. Mummo taputti selkääni ja meni seuraavaan junaan. Minä jäin vielä hetkeksi istumaan siihen penkille, mutta lähdin huomattuani ajan rientäneen.
Saavuin tätini asunnolle, hän ei ilmeisesti ollut vieläkään tullut takaisin. Menin keittiöön ja näin yoongin lattialla ruokakassien kanssa. Hän peitti naamansa käsillään ja itki.
"Yoongi mikä on? Tekiks jimin jotain?" Kysyin sillä en nähnyt serkkuni poikaystävää missään. Hän pudisteli päätään.
"Yoongi tulitko sä? Mikä sulla kesti?" Kuului jiminin ääni. Jimin saapui luoksemme shortseissa ja t-paidassa. Hän oli ilmeisesti käynyt suihkussa, sillä hänen hiuksensa olivat märät.
"Mikä yoongilla on?" Jimin kysyi pieni paniikki silmissään. Jimin meni halaamaan poikaystäväänsä ja minä aloin purkaa kauppakasseja. Pojan itkusta ei meinannut tulla loppua, mutta jimin sai hänet kyllä rauhoitettua.
"Mitä tapahtu?" Kuulin jiminin sanovan. Yoongi ei vastannut. Jimin antoi hänelle aikaa ja parin minuutin päästä hän vastasi.
"M-mä..." yoongi yritti vastata, mutta sulki suunsa ja alkoi kirjoittaa puhelumella. Pian sain minun, yoongin ja jiminin ryhmään viestin.
"Mä en haluu puhuu enää ikinä."
Hän oli kirjoittanut. Vaihdoimme jiminin kanssa katseita.
"Miks?" Kysyin.
"Mä kävin kaupassa. Kaikki suju ihan normalisti, kunnes mä pääsin kassalle. Mä en tiiä miks, mutta mä päätin puhua mielummin ku kirjottaa. Mä siinä sitten änkytin jotain ja mun takana oleva mies hermostu."
Yoongi kirjoitti"Älä välitä siitä miehestä." Jimin sanoi halaten yoongia. Yoongin ilme oli kivulias jiminin halatessa häntä. En kuitenkaan halunnut ottaa asiaa esille vielä.
Teimme ruokaa ja söimme. Jimin ja yoongi menivät nukkumaan ja minä jäin vielä hetkeksi tuijottelemaan ikkunasta ulos. Ei siellä näkynyt mitään.
YOU ARE READING
Silent
FanfictionHän ei puhu kenellekkään traumojensa takia, mutta pystyykö tuntematon poika auttaa.