Take Me Away From You

Part 6

Tunnustelen varovasti kasvojani. Huomaan otsastani valuvan jotain märkää ja lämmintä. Nostan pelosta tärisevät sormeni silmieni eteen jotta näkisin mitä neste on. Haukon nopeasti henkeä, kun huomaan sormieni olevan veressä. Käännän katseeni ensin Matteoon ja sitten Nathanin kautta Maxiin.  Kaikki näyttävät huolestuneilta mutta kukaan ei tee elettäkään auttaakseen.
-" Aiotteko te auttaa vai ette?!"
-" Oltaisiin autettu jo mutta meillä ei oo hajuakaan mitä tolle pitää tehä..." Max sopersi hiljaa, kuin yrittäen peittää äänensä minulta.
-" Ei hyvä luoja! Nathan, mitä olisit tehnyt, jos Matteo olisi nyt tässä?!"
-" Soittanut ambulanssin tietysti, mutta sinä oletkin aikuinen!"
-" Vai, että oikein aikuinen? Ihminen minä silti olen ja veren tulo ei lopu ellei haavaa sidota." Äänestäni alkoi pikkuhiljaa kuulua jo turhautuneisuus.
-" Lähtekää siis etsimään minulle peili ja sideharsoa, sekä puhdistusainetta!"
Pojat lähtivät kiireen vilkkaan hakemaan minulle tarvikkeita ja sillä aikaa juttelin Matteon kanssa.
-" Miksi huusit isille ja Maxille?" Matteo kysyi varovasti kuin peläten minun yhtäkkiä huutavan hänellekkin.
Huokaisin.
-" He vaan nyt olemaan niin putkiaivoisia. Eivät tajua, että veri ei katso ikää vuotaessa... Enkä ole edes täysi-ikäinen!"
-" Mhmm... Minkä ikäinen olet?"
-" 17, ja etkös sinä täytä kohta jo kolme?"
-" Kyllä! Ja isi lupasi minulle iiisot synttäri juhlat!! Mutta kai sinäkin tulet sinne?"
-" Hh, tulenhan minä, jos kerran niin toivot! Mutta poikien pitäisi kyllä pitää kiirettä etten kuole verenhukkaan. Voisitko käydä hoputtamassa heitä?"

Matteo ei vastannut mitään vaan lähti juoksemaan keittiöön päin. Oletan hänen menneen hakemaan Nathania ja Maxia. Minua kumminkin alkoi väsyttää ja uskoin heillä menevän vielä kauan joten ehtisin tässä nukkua vielä ihan hyvin. Nappasin itselleni vielä pari tyynyä lisää ja kävin jälleen pitkäkseni sohvalle. Nukahtaminen onnistui tällä kertaa helposti. Asiaan saattaa vaikuttaa äkillinen verenvuoto mutta en jaksanut nyt välittää enää siitä.

Jonkin ajan päästä joku huusi jälleen korvaani. Olin aivan varma etten ollut saanut nukkua edes viittä minuuttia, joten älähdin takaisin
-" Äsh, antakaa minun nukkua!"
-" Edith sinä vuodat vieläkin verta!" Kuului Nathanin ääni yllättävän läheltä. Nousin nopeasti istumaan ja olin saada paskahalvauksen. Nathan oli ollut ilmeisesti hyvin lähellä naamaani ja ehtinyt juuri ja juuri ottaa naamansa pois omani edestä. Punastun hiukan ja katselen jälleen ympärilleni.
-" Mitä nyt? Mikä oli niin tärkeää, että piti herättää minut kauneusuniltani?"
-" Me vain hätäännyimme, kun Matteo sanoi että pitää kiirehtiä ettet kuole verenhukkaan. Ja kun saavuimme paikalle olit näköjään nukkumassa."
-" Aivan uskomatonta! Uskoitteko todella minun kuolevan muutamaan haavaan? Siinä meillä kunnon aikuiset miehet jotka käyvät viisi vuotiaista!"
-" Noniin jos nyt olisit saanut raivottua tarpeeksi niin voisit katsoa niitä haavoja."
Kurkkasin sohvapöydälle ja nappasin siitä peilin. Peilistä katsoivat samat tutut kasvot mutta tällä kertaa veren peitossa. Ohimossani oli iso haava, joka jollain ihmeen kaupalla vuosi edelleen. En sanonut enää mitään vaan otin suoraan sidettä ja puhdistusainetta. Laitoin puhdistusainetta haavan ja tunsin tutun kirvelyn joten nipistin silmäni hetkeksi kiinni. Koko sen ajan, kun häärin pääni ympärillä pojat vaan katsoivat vierestä ja välillä kuiskivat jotain toisilleen. Noin reilun viiden minuutin säädön jälkeen pääni oli paikattu ja olin valmiina nousemaan ylös. Pojat kumminkin laskivat minut olkapäistä takaisin alas. Katsoin heitä kummaksuen.
-" Mitä nyt?"
Max ja Nathan näyttivät vaivaantuneilta.
-" Matteo, voisitko mennä hetkeksi ylös leikkimään? Meillä on pari asiaa mistä keskustella Edithin kanssa." Nathan sanoi ja hymyili pojalleen. Matteo juoksi pois olohuoneesta ja hetken päästä kuului kuinka huoneen ovi sulkeutui.
-" Mitä sellaista asiaa teillä oli, että Matteo ei saa kuunnella?" Kysyn, vaikka pelkään pahinta.
-" Ajattelimme olla silti avuksi ja purkaa vähän laatikoita... Yritäisin olla hienovarainen mutta se tuskin onnistuu joten kysyn suoraan. Miksi lakanoissasi on verta? Onko joku satuttanut sinua?" Nathan kysyy ja katsahtaa Maxiin. Molemmat kääntävät päänsä minuun ja jäävät odottamaan vastausta.

Arvasin, että he kysyvät tuota! Mutta mitä vastaan heille?! En voi kertoa vielä totuutta...

Päädyin kuitenkin kokeilemaan valehtelua.
-" Minulla vuoti ennen helposti verta nenästä ja lähtöpäivänä nenäni vuoti jälleen ja sitä tippui lakanoille." Yritin kuulostaa varmalta, mutta valehtelu kykyni olivat olemattomat.
-" Vai niin." Max sanoi ja kuulosti heti jo pirteämmältä.
-" Sepä hyvä, pelkäsin jo pahinta."
Nathan ei kuitenkaan näyttänyt uskovan tarinaani. Hän kumminkin antoi asian olla ja olen siitä hänelle kiitollinen. Yritin jälleen nousta, mutta he painoivat minut taas sohvaan.
-" Mitä nyt taas?!" Aloin tosiaankin jo turhautua.
-" Olet juuri lyönyt pääsi ja menettänyt paljon verta.  Luimme Wikipediasta, että verenvuodon jälkeen ihminen on heikompi ja saattaa pyörtyä liiasta rasituksesta. Lisäksi jalkasi on kipsissä joten emme tarvitse enää lisää harmia."  Max lateli kaiken niin nopeasti että oli vaikea pysyä perässä.

-" Ahaa... Mutta tarkoittaako etten siis pääse enää tänään huoneeseeni?"
-" Hmm... Voinhan toki kantaa sinut." Nathan totesi ilman enempiä kyselemättä ja nosti minut syliinsä.
-" Nathan, NATHAN!! Päästä minut alas!!! Nathan!! Et sitten pudota minua!" Yritin huutaa ja heilua mutta häntä ei näyttänyt kiinnostavan. Hän vain virnisteli minulle ja kantoi minut eri huoneeseen kuin aiemmin. Tällä kertaa hän avasi toisen oven vasemmalta ja vei minut suureen huoneeseen missä oli valtavat ikkunat joista näki koko etupihan. Nathan käveli suuren parisängyn luokse. Hän katseli minua hetken miettiväisenä jonka jälkeen hymyili taas tuttua ihanaa hymyään. Katselimme toisiamme siinä muutaman minuutin ja näin taas sen pienen pilkkeen pojan silmissä.

                       Sanoja: 811
                             -D